lauantai 31. joulukuuta 2011

Eddien joulu

Eddien joulu sujui hyvin, joskin aika rankkaa sillä taas oli. Jouluaaton ulkoilun, syömisen ja kinkun vahtimisen jälkeen sitä väsytti niin paljon, ettei lahjojen avaamisesta tullut enää mitään.

Näääin monta pakettia!!
Muutamaa pakettia se jaksoi itse nuuskia, mutta ei avannut yhtään, vaan kaikki Eddien omat paketit piti avata sille valmiiksi. On se joulu niin raskasta aikaa.

Mitäs täältä löytyy?
Vaikka omat lahjat eivät jaksaneetkaan väsynyttä pientä koiraa kiinnostaa, tuli se innokkaasti tutkimaan muiden paketteja.



Ja tässä sitten Eddien omat lahjat! Kuvasta puuttuvat vielä lahjaksi saadut possunkorvat, ne laitettiin parempaan talteen, ettei koira söisi heti niitä kaikkia.


Joulupäivänä virtaa taas riitti ja uusilla leluilla oli kiva leikkiä.


Possu sai kovaa kyytiä. Ediä ihan hengästytti, kun piti sinkoilla possun kanssa ja retuuttaa ja ravistella sitä.



Myös uusi vinkulehmä oli kiva. Sille piti ensin haukkua ja murista ja tanssahdella sen ympärillä. Kun lehmä oli kesytetty, piti sen kanssa juosta huoneesta toiseen ja vingutella lehmäparkaa suussa.




Rauhallista (ja raketitonta) uutta vuotta kaikille!

perjantai 23. joulukuuta 2011

torstai 15. joulukuuta 2011

Harmaa ankea joulukuu

Marras- ja joulukuu ovat olleet taas niin sateisia ja ankeita, ettei blogiakaan ole tullut päivitettyä. Silloin tällöin olen yrittänyt ottaa Eddiestä kuvia sisällä tai ulkona metsässä, mutta niistä ei ole juuri tullut mitään, niin ei ole ollut intoa myöskään lisätä niitä tänne blogiin. Tänään käytiin taas metsässä päivällä kävelemässä ja puolentoista tunnin lenkin parhaat kuvat on nyt sitten lisätty tähän kirjoitukseen.

Mikäs monsteri se siinä?
Koko joulukuun on melkeinpä vain satanut. Itsenäisyyspäivänä satanut lumi ei kauaa pysynyt maassa ja sen jälkeen on ollut ihan yhtä pimeää, harmaata, ankeaa, märkää ja kuraista kuin aiemmin tänä syksynä. Tai oikeastaan vieläkin pimeämpää kuin vielä vaikka marraskuussa.


Jos lunta ei voi talvella olla, niin saisi olla edes pakkasta ja kuivia ilmoja, mutta ei. Ulkona sataa koko ajan, mikä tietysti tarkoittaa kuraisia tassuja ja sitä loputonta tassujen ja koiran mahakarvojen pesemistä aina ulkoa tullessa. Hiekkaa ja kiviä löytyy silti lattioilta koko ajan ja tuntuu, ettei niiden imuroimisesta ole mitään hyötyä, kun heti tulee lisää hiekkaa taas uudestaan. Eräs neropatti ehdotti, että imuroisin joka kerta sen jälkeen, kun tulen Eddien kanssa lenkiltä, mutta että imuroisin 4-5 kertaa päivässä? Juu ei. Ei se hiekka nyt sentään niin paljoa ärsytä.

Koira pissillä
Näyttelyissäkään ei olla käyty pitkään aikaan Eddien kanssa. Ehkä ensi keväänä sitten taas uudestaan. Messukeskuksessa voittajanäyttelyssä käväistiin Jukan kanssa lauantaina ihan muuten vaan. Japseista nähtiin melkein kaikki nartut, mutta urokset olivat niin aikaisin aamupäivällä, että niitä ei ehditty näkemään, mikä oli vähän harmi.


Eddielle ei mitään kovin ihmeellistä uutta kuulu. Se syö edelleen harvinaisen hyvin eikä ole enää ollenkaan niin rimpula laiheliini kuin aiemmin. Se alkaa ehkä olla jopa ihan normaalipainoinen, mitä se ei kai pentuajan jälkeen ole ollut. Ihan kiva sinänsä, mutta pulskistumisen myötä useat pannat ja valjaat ovat jääneet pieneksi.

Taas se sama monsteri kiiluvine silmineen
Eddie on vähän väliinputoaja vaatteiden ja pantojen ja valjaiden suhteen. Se ei ole ihan pieni minikoira, joten minikoirien tavarat eivät sille mahdu missään tapauksessa. Isompien koirien tavarat sitten taas usein ovat liian suuria. Esimerkiksi Hurtan valjaissa ei enää ole Edille sopivaa kokoa ollenkaan, kun vähän liian pienestä seuraava koko on sitten vähän liian suuri.

Koira ja koiran takamus
Eddien vihreät kevätvaljaat ovat tällä hetkellä ainoat, jotka ovat sopivat kokoiset, eli eivät purista mistään, mutta eivät myöskään tipahda päältä pois, toisin kuin ne Hurtan valjaat. Valjaiden ainoa huono puoli on se, että kastuessaan ne imevät vettä oikein kunnolla ja niillä kestää hyvin pitkään kuivua kunnolla.


Löysin nettikaupasta tarjouksesta saman malliset valjaan kuin vihreät, mutta sinisenä, ja ne saapuivat postissa viime viikolla. Uudet valjaat saattaa näkyä näissä tänään otetuissa ulkoilukuvissa. Valjaat on normaalihintaisina aika kalliit, joten oli kiva yllätys löytää ne taas tarjouksesta puoleen hintaan. Myös ne ensimmäiset vihreät valjaat oli tarjouksessa keväällä.


Uudet valjaat toivat hetkellisesti piristystä harmauteen, mutta voisi sitä luntakin vaikka jo tulla. Tai voisi vaikka saada otettua edes kunnollisia kuvia koirasta joskus, mielellään sellaisia, missä se ei näyttäisi epämuodostuneelta tai joltain suohirviöltä.


Oikein mukavaa talven jatkoa muillekin!

torstai 3. marraskuuta 2011

Poseerauskuvia

Pari viikkoa sitten käytiin Otaniemessa kävelyllä ja tuli otettua koirasta muutamia poseerauskuvia järkkärillä.



Seisopas nyt nätisti siinä, niin otetaan hieno kuva!

 Ai näinkö?

Ei kun siirrä niitä takajalkoja eteen päin!

Ai vielä taaemmas? Näinkö?

Ei kun eteen!

No ihan hyvinhän ne takajalat on...

Siis takajalkoja eteen.

Onko nyt hyvä?

Noin, hieno koira! Sit vielä, jos saisi tuon edempänä olevan etujalan vähän taaemmas, kiitos!

Ai etujalka eteen?

Ei kun taakse! Molempia etujalkoja vähän taakse!

Ai taakse?! No olisit heti sanonut...

Tuli siitä yksi ihan hyvä seisotuskuva kaiken jälkeen.

torstai 13. lokakuuta 2011

Vapaapäivän metsälenkki

Vapaapäivän ohjelmassa on yleensä tiskausta ja siivousta, mutta koska kerrankin sattui hyvä (joskin kylmä ja tuulinen) ilma vapaapäiväksi, lähdimme pikkukoiran kanssa metsään kävelylle. Yritin ottaa syksyisiä kuvia Eddiestä, mutta ei se vaan jotenkin onnistu. Joko koira kävelee nenä maassa, niin ettei sen naamaa näy kuvissa ollenkaan tai se sinkoilee niin kovaa ympäriinsä, ettei kamera ehdi pysyä sen perässä. Jos taas itse jään paikoilleni seisomaan, että saisi paremmin otettua kuvia, tulee koira ihan viereen seisomaan ja ihmettelemään, miksi en liiku mihinkään. Jokunen poseerauskuva tuli silti otettua tänään ja pari ihan kelvollista muutakin.

Alkumatkasta Ediä vähän väsytti. Se tallusteli rauhallisena ympäriinsä ja haisteli kaikkea. Se ei juuri ole tottunut ihan aamusta lähtemään pidemmälle kävelylle, mutta virkistyi se silti, kun hetki oltiin kävelty metsässä.



Kanervapuska oli jostain syystä todella mielenkiintoinen tänään. Sen luona Edi olisi viihtynyt vaikka kuinka pitkään.

Kuonoa kutittaa.

Väliin pari poseerauskuvaa.



Aina, kun Eddien kanssa käy metsälenkillä, se käyttäytyy aika saman kaavan mukaan. Alkumatkasta vauhti on rauhallista, koiralla ei juuri ole kiire mihinkään ja se haistelee maata koko ajan. Usein se jää parin kymmenen metrin päähän haistelemaan jotain, mutta juoksee sitten nopeasti perään, kun huomaa jääneensä yksin. Ediä on aika helppo pitää vapaana metsässä, koska se pysyy näköetäisyydellä eikä juuri ole pelkoa, että se karkaisi minnekään.


Jonkin ajan jälkeen Eddie innostuu juoksemaan, se ei enää haistelee niin paljoa ja jää jälkeen, vaan juoksentelee edellä ja välillä pysähtyy katsomaan taakseen, onko kaikki vielä matkassa mukana.



Lenkin loppupuolella, kun koira alkaa väsähtää, alkaa sinkoiluvaihe. Eddie juoksee polkuja edestakaisin niin kovaa kuin vaan ikinä pääsee. Silloin se saattaa juosta kauemmaksikin niin, ettei sitä hetkeen näe, mutta tulee kyllä huudettaessa takaisin yhtä kovaa kuin lähtikin. Välillä se juoksee isoa ympyrää ja pitää hassua murinaa. Eddie murisee aina, kun se innostuu jostain.

sunnuntai 9. lokakuuta 2011

Syksyn kuulumisia

Syksy on jo pitkällä ja bloginkin päivittäminen on jäänyt, koska mitään erityistä ei ole tapahtunut.

Syyskuussa oli vuoden viimeinen näyttely Hyvinkäällä, sen arvostelu löytyy Näyttelyt-osiosta. Eddie sai jälleen kerran EH:n, tuomari oli hyvin tiukka, tutki kaikki kovin tarkasti pöydällä, seisotti pitkään ja antoi vain yhden ERI:n, vaikka koiria oli kymmenen. Eddie saa kasvatella turkkiaan ensi kevääseen ennen seuraavia näyttelyitä, sillä Helsingin voittaja-näyttelyyn tuskin olemme koiran kanssa menossa.

Muutaman viikon takainen kuva puistosta.

Eddie on yhtäkkiä alkanut syödä paljon enemmän kuin ennen, jopa niin paljon, että aloin epäillä sen olevan jotenkin sairas... Se on aina ollut huono syömään, ja keväästä lähtien se on syönyt aina vain murto-osan päiväannoksestaan. Vaihdoin alkukesästä sen ruoan taas uuteen, tällä kertaa Virbacin aikuisen koiran ruokaan, ja se onkin maistunut Edille paljon paremmin kuin aiemmat ruuat. Ei se sitäkään silti aina syönyt vaan saattoi käytännössä paastota useamman päivän ja kävi vain silloin tällöin haukkaamassa pari suullista ruokaa. Pari viikkoa sitten se alkoi kuitenkin taas syödä, kuppi tyhjenee hetkessä ja nuollaan vielä tarkasti tyhjäksi, mitä se ei ole pentuaikojen jälkeen kovin montaa kertaa tehnyt. Ei se nyt ahmatti edelleenkään ole eikä aina ihan kaikkea syö, mutta paljon paremmin kuitenkin kuin ennen. Kovin herkkämahainen se on edelleen, nyt taas pari päivää maha on ollut sekaisin, kun menin antamaan sille uudenlaisia purutikkuja, jotka eivät sitten mahalle sopinutkaan.


Poseeraus. Voi kun se seisoisi näin näyttelyissäkin.

Syksyllä oli tarkoitus alkaa juosta Edin kanssa, mutta sekin on nyt jäänyt pariin juoksukertaan pienen flunssan takia. Edi juoksee ihan nätisti edellä, välillä tosin täytyy pysähtyä pikaisesti vielä pissalle, mutta ehkä senkin saisi opetettua pois. Täytyy taas kunnostautua tuossa juoksemisessa etenkin, jos ilmatkin olisivat hyviä.


Pari viikkoa sitten käytiin Edin kanssa tapaamassa kaverin kultaistanoutajaa, joka oltiin viimeksi nähty ehkä vuosi sitten, kun koira oli ihan pentu. Pienen alkuihmettelyn jälkeen koirat tulivat mielestäni ihan hyvin toimeen keskenään ja jaksoivat tunnin lenkin jälkeen vielä sisällä riehua pari tuntia ja roikkua toistensa niskassa. Sen jälkeen Edi nukkuikin koko loppupäivän. Koirapuistossa ei olla Edin kanssa käyty pitkään aikaan niin, että siellä olisi muitakin koiria. Läheisessä puistossa ei oikein käy sellaisia koiria, jotka leikkisivät Edin kanssa ja kovin isojen vieraiden koirien kanssa en uskalla Ediä päästää leikkimään, ettei sille käy mitään. Tyydytään sitten vaan käymään kävelyllä ja metsässä ja kallioilla juoksemassa. Ehkä Eddie saa kaverin jossain vaiheessa, niin olisi aina sopivan kokoinen kaveri, jonka kanssa voi leikkiä.


Mukavaa syksyn jatkoa!

sunnuntai 4. syyskuuta 2011

Vantaan Let's Go -näyttely 4.9.2011

Eilen oli taas vuorossa pikkukoiran pesu, föönaus ja harjaus tämän päiväistä näyttelyä varten. Pesu sujui nopeasti eikä koira edes ollutkaan kovin likainen. Kuivaus sen sijaan kesti ja kesti ja koko selkäturkkiin tuli juuri uudestaan kasvaneesta pohjavillasta kivoja pikku rastapaakkuja, joita piti kammata pitkään auki. Tuntui, että koko turkki taas tipahtaa kokonaan takkujen mukana pois juuri kun se oli vähän ehtinyt kasvaa takaisin kevään karvanlähdön jälkeen. Ihan sievä koira siitä silti tuli.

Eddie esiintyi ensimmäistä kertaa isona poikana avoimessa luokassa, jossa tällä kertaa oli kaksi osallistujaa. Yhteensä japseja oli näyttelyssä 10.


Pikkukoira poseeraa.

Maassa oli jotain todella mielenkiintoista, jota kaikki poikakoirat jäivät haistelemaan. Eddienkin juoksuosuudet menivät ihan miten sattuu, kun sillä oli nenä maassa koko ajan ja meinasi jumittaa paikoilleen nuuskimaan jotain. Silloin kun se liikkui, se liikkui ihan nätisti, mutta suurimman osan ajasta tosiaan yritti haistella innokkaasti jotain ja sitä sai kiskoa perässä hihnassa... Sama ongelma näytti olevan muillakin.


Vuoroa odottamassa.

Pöydällä Eddie oli mielestäni ihan nätisti. Malttoi seisoskella paikoillaan ja oli kiltisti, kun tuomari kopeloi sen läpi.



Tuloksena Eddielle tänään EH, tuomarina oli Harto Stockmari, joka oli melko tiukan oloinen tuomari, SA:n sai vain pari koiraa. Loppuun vielä arvostelu. Lisäksi tein (tai ainakin yritin tehdä) koko blogiin uuden välilehden, johon tulisi kaikki Eddien saamat arvostelut peräkkäin.

"Urosmainen, pitkä kokonaisuus. Oikeanmuotoinen pää, vaaleat silmät. Hyvä runko. Pitkä lanneosa. Suora etuosa. Normaalisti kulmautunut takaosa. Hyvä hännän kiinnitys. Oikea karvan laatu. Liikkuu hyvin. Hyvä käytös."