Porvoo KR 15.9.2013

Sunnuntaina oli vuorossa syksyn toiseksi viimeinen näyttely Porvoossa. Ei oltu aiemmin oltu Porvoon näyttelyssä ja näyttelypaikkakin oli ilmeisesti eri kuin aiempina vuosina, mutta tänä vuonna paikka oli joka tapauksessa oikein kiva. Joka puolella oli tilaa tarpeeksi eikä tarvinnut olla tungoksessa. Pesin Eddien edellisenä päivänä sienimetsässä tarpomisen jälkeen ja se taisi olla näyttelypaikalla vielä sen verran väsynyt, että malttoi olla ihan rauhallisesti eikä koheltanut joka suuntaan niin kuin yleensä. Alkoi se kyllä taas jo parkkipaikalla autossa vinkua ja tähyili auton ikkunasta ulos.

Eddien kanssa avoimessa luokassa oli yksi uros. Meillä ei etukäteen ollut mitään ihmeempiä menestystavoitteita, kun koiria oli ilmoitettu näyttelyyn melko paljon (japseja oli 18) ja sekä avoimen luokan uros että junioriuros olivat menestyneet aiemmissa näyttelyissä hyvin.

Tuomarina oli kanadalainen Valerie Gervais, joka oli ihan mukava. Ei se paljoa kysellyt mitään, höpötti vaan koiralle jotakin.

Eddie meinaa nykyään aina istahtaa pöydällä jossain vaiheessa, en tiedä miksi. Ajattelin jossain vaiheessa syksyllä ostaa sille oman trimmauspöydän, niin saa kotonakin välillä harjoitella pöydällä seisoskelua ja saa harjattuakin sitä siinä pöydällä.

Eddie seisoi ajoittain oikein nätisti paikoillaan eikä pitänyt takajalkoja kovin takana niin kuin se usein tekee. Välillä se ei kyllä olisi millään malttanut seistä vaan tuli viereen istumaan ja sain korjata sen asentoa. Juokseminen ei sen sijaan nurmikolla taaskaan oikein sujunut. Eddie menee nenä maassa ja poukkoilee hajujen perässä ja jos yritän vähän innostaa sitä juoksemaan paremmin, alkaa se herkästi laukata.

Avoimen luokan kilpailuluokassa tuomari yllättäen nosti Eddien ykköseksi ja tuloksena ERI ja SA! Saatiin hieno vaaleanpunainen SA-ruusukekin!

Avoin kilpailuluokka, vasemmalla Eddie, oikealla Agrarium Tom Tom of Prashanti

Paras uros -kehään osallistui muistaakseni 6 tai 7 urosta. Ajattelin, että ehkä varasertiin voisi olla mahdollisuus, kun Eddie kerran voitti oman luokkansa, mutta että voihan se tuomari vielä vaikka huonojen liikkeiden takia pudottaa Eddien alemmaskin.

Paras uros -kehää, oikealla Saarnion Pakuriya, vasemmalla Eddie

Hämmästys oli melkoinen, kun tuomari ohjasikin Eddien junioriuroksen ohi ykkössijalle ja sen jälkeen haki valioluokan uroksista kaksi urosta Eddien eteen. Tässä letkassa juostiin vielä kierros ja se oli myös urosten lopullinen järjestys ja Eddie sijoittui paras uros -kilpailussa kolmanneksi! Koska ykkönen ja kakkonen olivat jo muotovaliota, tuli serti sitten Edille! Ihkaoikea ensimmäinen serti!

Serti!!

Kato koira, minkä sait!

Eddie ei tainnut oikein ymmärtää saavutustaan, se olisi vaan halunnut mennä moikkaamaan tyttökoiria.

Sertiruusuke saatiin jo kehässä, mutta kehien jälkeen menimme vielä hakemaan lisäpalkinnon. Valittavana oli pokaali, sininen syvä lautanen ja luukuvioinen keraaminen keksipurkki. Kullanvärinen pokaalikin oli kyllä tosi hieno ja hetken mietin, että olisiko pitänyt ottaa ensimmäisestä sertistä se pokaali, mutta päädyttiin kuitenkiin hienoon keksipurkkiin. Koira nukahti autoon takapenkille jo heti alkumatkasta, mutta jaksoi kotona takapihalla vielä poseerata hetken palkintojensa kanssa.

17 näyttelyä (kauhea määrä! Alunperinhän ajattelin käyväni sen kanssa ehkä parissa kolmessa näytelyssä...) siihen meni, mutta siinä se nyt on, hieno tummansini-valkoinen sertiruusuke! Kaksi enää puuttuu!

Agilitytreenit

Innostuin taas tilaamaan Edille pari uutta agilityestettä, kun vahingossa löysin niitä tarjouksessa netistä. Pari viikkoa sitten saapuivat Eddien uusi rengas ja kahden uuden hyppyesteen setti, ja eilen käytiin kokeilemassa niitä ekaa kertaa. Aiemmin meillä oli jo putki ja kaksi hyppyestettä, joten nyt saatiin ihan oikea pieni ratakin aikaiseksi.

Korkealta yli!

Luulin, että Eddie olisi jotenkin arastellut rengasta, kun ei olla sellaista hypätty muutamaan vuoteen ollenkaan, mutta sehän sujahti läpi heti oikein hienosti! Putkeakin se kävi juoksemassa itse edestakaisin jo kun vasta pystytettiin rataa.

Palkkakuppi toimi taas vähän liiankin hyvin ja Eddie karkasi sille jo esteiden välistä silloin tällöin.

Välillä se kyllästyi ja kävi syömässä jäniksenpapanoita maasta, mutta pääsääntöisesti se kyllä tuntui tykkäävän hyppimisestä.

Välipalatauko jäniksenpapanoiden parissa.

Eddie siis hyppi ihan hienosti eikä mitään epäröintiä ollut missään hypyssä, mutta oma ohjaaminen oli taas vähän hukassa... En ole pitkään aikaan ollut millään ohjatulla agilitytunnilla ja sen kyllä huomaa. Koira katoaa jonnekin selän taakse joka välissä ja ohjauksessa olen koko ajan myöhässä, ja sitten Eddie ehtii jo singahtaa ihan väärään suuntaan tai tosiaan karkaa sinne palkkakupille, kun en ehdi ohjata sitä uudelle esteelle.

Jossain vaiheessa tajusin ottaa vähän etäisyyttä koiraan ja ohjata sitä kauempaa enkä koko ajan juossut ihan Edin vieressä, ja se tuntuikin sopivan koirallekin paremmin. Saatiin jopa tehtyä ohijuoksu palkkakupin lähettyviltä seuraavalle esteelle ilman, että Eddie ainakaan kovin paljoa haikaili palkkakupin luokse.

Uudelle omalle takapihallekin päästään ehkä jo parin kuukauden päästä, niin on helpompi pitää Edillekin omia treenejä kuin nyt, kun joutuu joko autolla lähtemään vanhempien takapihalle tai pystyttämään esteet taloyhtiön takapihalle ja toivoa, ettei Eddie kovin paljoa talloisi taloyhtiön mummojen istuttamia kukkasia.

Tänään täällä on ollut kovin väsynyt pieni koira, joka kellahtaa lattialle ja ummistaa silmänsä, kun sen pikkuisia lihaksia hierotaan. Taisi ottaa koirallekin koville eiliset treenit.

Elokuun japsilenkki

Viime viikonloppuna oltiin pitkästä aikaa japsilenkillä. Ajattelin pitää Eddielle tehotreenin muiden urosten seurassa olemisesta, mutta paikalle ei pientä pentukoiraa lukuunottamatta tullutkaan muita uroksia, joten Eddie sai taas olla kinginä tyttöporukassa. Paikalla oli Panda ja Luna, toinen Luna ja Ella-pentu, Martin uusi pikkuveli Sulo ja uusi Mitzu-tyttönen.

Kuva: Tiia Vainio

Kuva: Tiia Vainio

Eddie unohti vanhan rakkautensa Lunan täysin, kun paikalla oli uusi tyttökoira. Eddie juoksi kieli pitkänä Mitzun perässä ja yritti välillä nuolla sen korvia. Tyttö ei kyllä ollut yhtään Edistä kiinnostunut vaan ärähteli välillä, jos Eddie alkoi liian tunkeilevaksi.

Ihan nätisti tässä vaan haistelen. Kuva: Tiia Laaksovirta

Eddie yrittää kuiskutella korvaan mukavia, mutta Mitzu ei näytä kovin innostuneelta. Kuva: Tiia Laaksovirta

Pentukoirat ja muut tytöt juoksivat keskenään, mitä nyt jonkun piti välillä käydä komentamassa leikkiviä pentuja. Eddie ei ollut pennuista juurikaan kiinnostunut, välillä kävi niitä haistelemassa ja vähän heilutti häntää, mutta Mitzu-tyttönen oli niin ylivoimaisen vastustamaton, että ei Eddie juuri mitään muuta huomannut. Omaa kameraa meillä ei nyt ollut mukana, joten täytyi lainata muiden ottamia kuvia.

Kuva: Tiia Vainio

Kuva: Tiia Vainio

Kiitokset lenkkiseurasta!

Eddie 4v!

Edillä oli eilen synttärit. 4 vuotta, sehän on jo ihan aikuinen. Vieläkin sitä tulee sanottua koilanpennuksi ja vedottua siihen, että se on niin nuori vielä. Ikävuosien 3-4 välillä se on oppinut antamaan läpsyn vuorotellen molemmilla etujaloilla (ja joskus, jos se on oikein innostunut, molemmilla samaan aikaan), se useimmiten tulee itse sisälle parvekkeelta haukahtamisen jälkeen (se ei siis saisi haukkua parvekkeella vaan joutuu sisälle, jos se haukkuu. Haukkumista se ei täysin ole lopettanut, mutta osaa itse haukuttuaan tulla sisälle...), sen koirarotuinho on laajentunut basenjista ja corgista myös pumiin ja kaikkiin lyhytkuonoisiin, rohiseviin koiriin. Sen lempilelu on edelleen Ikeasta ostettu pupu, joka oli mukana silläkin matkalla, kun haettiin Eddie kotiin kasvattajalta (tai pupu on jo pupu2, mutta samanlainen kuin ekakin) ja se edelleen haukkuu polkupyörille (läpsyn se oppi antamaan kolmessa sekunnissa, mutta neljässä vuodessa se ei ole oppinut, ettei pyörille saa haukkua).

Hyvää syntymäpäivää rakas pikku-Eddie!

Eddien kesä

Eddien kesä on kulunut melko tavanomaisissa merkeissä. Kamerasta hajosi muistikortti, joten kovin paljoa kuvia ei tänä kesänä ole tullut otettua, ja muutenkin blogin kirjoittaminen on laiskottanut, kun mitään erityistä ei taaskaan ole tapahtunut.

Heinäkuussa pyörähdimme Hyvinkään näyttelyssä, vaikka suunnittelinkin peruvani sen tuomarimuutoksen takia. Lähdettiin sitten kuitenkin viettämään aurinkoista päivää, ja tuloksena ERI oli oikein positiivinen yllätys. Edin kehäkäyttäytymisessä olisi edelleenkin parantamisen varaa, eikä se taaskaan olisi malttanut seistä paikoillaan. Juostessakin meinasin kompastua siihen pariin kertaan, kun se yritti sinkaista kehästä ulos tyttökoiran perään.

Näyttelyn lisäksi ollaan mökkeilty. Mökillä ohjeelmaan kuuluu tietysti veneilyä ja rannassa ja mökkitiellä juoksentelua. Rapujuhliakin Eddie on taas päässyt viettämään, samoin kalastamaan (ja syömään) muikkuja ja kuhaa.

Eddie heitti heinäkuussa myös talviturkkinsa, kun se liukastui rantakivillä ja tipahti järveen. Hienosti se pysyi pinnalla ja ui kohti laituria, johon sain sen nostettua. Mitään se ei kyllä oppinut, vaan hetken kuivateltuaan laiturilla se oli taas rannalla kauhomassa vettä tassuillaan. Ja tietysti se tipahti uudestaan järveen, mutta nyt osasi kääntyä itse takaisin kohti rantaa ja nousi itse ylös. Ei se uimisen ideaa siltikään tajunnut, vaan tykkää edelleen vaan kahlata ja loiskuttaa vettä tassullaan. Lisäksi se repii sammalta maasta, heittää sen veteen ja sitten tassullaan kalastaa sammalen taas ylös järvestä. Hupinsa kullakin.

Pari näyttelyä on vielä tiedossa syksylle. Ilmoitin Edin jo Porvoon näyttelyyn ja Hämeenlinnan ryhmänäyttely olisi ehkä vielä suunnitelmissa.

 

Hämeenlinna KR 29.6.2013 + mökkeilyä

Viime viikonloppuna lähdimme Hämeenlinnan koiranäyttelyyn. Paikalla sateli melkein koko ajan, mutta onneksi saimme paikan tuttujen teltasta, niin ei kastuttu. Viime kesän kamalan Kotkan näyttelyn jälkeen (jossa siis satoi kaatamalla ja sekä koira että omistajat kastuivat läpimäräksi jo paljon ennen kehän alkua) alan ymmärtää näyttelytelttojakin.

Hampaiden tarkistusta

Edin kanssa avoimessa luokassa oli vain yksi toinen uros. Tuomari tutki koiran maassa ja pöydällä ei tällä kertaa tarvinnut seistä ollenkaan.

Tulehan, hauva.

Eddie juoksenteli ihan sievästi. Paikallaanseisomisesta sen sijaan ei oikein tullut mitään. Tyyppi olisi vain haistellut maata ja katseli ympärilleen koko ajan. Välillä se pyllähti istumaan ja sitten taas olisi haistellut nurmikkoa.

Näköjään se on joko tai. Jos koira juoksee nätisti, ei se seiso nätisti, tai toisinpäin. Edelleenkin ihmettelen niitä koiria, jotka näyttelyssä seisovat ihan hievahtamatta paikoillaan ja tuijottavat huumatun näköisenä eteensä liikkumatta. Niiden jalkoja voi siirtää aina pari milliä eteenpäin oikeaan asentoon ja häntä asetellaan nätisti oikein. Jos Edin jalkoja yrittää siirtää, se nostaa jalan ihan ylös ja ihmettelee, että miksi sen jalasta otettiin kiinni. Sen häntä on niin kippura, ettei sitä saa aseteltua yhtään mitenkään, se on millainen se on. Eikä se todellakaan seiso hievahtamatta paikoillaan. No, ei siitä näyttelypuudelia ollut tarkoituskaan tulla. Se on erinomainen siihen tarkoitukseen, mihin se on hankittu.

Edille tuloksena ERI ja avoimen luokan kakkossija ihan ok arvostelulla. Tuomari kuitenkin ilmeisesti tykkäsi rotevista koirista ja antoi SA:n vain luokkavoittajalle, joten emme päässeet jatkokehiin. Edihän on oikeasti aika hintelä tuolla turkkinsa alla ja liian kapeasta rintakehästä on sanottu muistaakseni useammankin kerran.

Oman suorituksensa jälkeen Eddie pääsi leikkimään tyttökoirien kanssa. Kerrankin joku tyttökoira tykkäsi myös Edistä!

Tiuku ja Eddie

Näyttelyn jälkeen ajoimme mökille. Tyyppi pääsi istuskelemaan rantaan ja grillaamaan.

Edillä oli vaikea valinta, vahtiiko se grilliä vai uimareita. Niinpä se juoksi edestakaisin laiturin ja grillin väliä ja kävi välillä vinkumassa ja haukkumassa uimareille ja välillä tuli nuuhkimaan grillin tuoksuja.

Harvoin on Ediä kyllä nähnyt niin väsyneenä illalla mökillä kuin mitä se oli. Se väkisin yritti pysyä hereillä istumassa, mutta silmät vaan painuivat kiinni ja etujalan levisivät lattiaa pitkin sivuille.

Hellyyttävä vahtikoira

Sunnuntaina se oli hieman virkeämpi ja pääsi taas juoksemaan mökkitielle.

Välillä piti toki seisoskella vesilammikossa.

Sitten taas juostiin ja leikittiin kepin kanssa.

Eddie uimakoulussa

Eilen oli taas lämmin päivä, joten lähdimme Eddien kanssa koirien uimarannalle. Eddie on aina tykännyt kahlata, mutta uimaan ei ole itse mennyt, joten nyt ajateltiin, että voisi opettaa sen uimaankin. Pelastusliivejä tosin ei ollut mukana, ne on olleet mökillä säilössä.

Rannassa Eddie juoksikin suoraan veteen kahlaamaan ja loiskuttamaan vettä etutassulla.

Alkulämmittelyn jälkeen alkoi uimakoulu. Ajattelin, että jos tuen Ediä rintakehästä niin, että se pysyy pinnalla helpommin, se tajuaisi uimisen idean ja alkaisi potkia jaloilla. Jaloillaan se potkikin kovasti jo ilmassa ennen kuin edes ehdin laskea sen veteen (teki oikein hienoja koirauintiliikkeitä jaloilla), mutta melko kauhistuneelta se kyllä näytti, kun jalat eivät osuneetkaan pohjaan. :p

Hetken aikaa sitä sai pideltyä vedessä potkimassa, mutta rantaa kohti se pyrki koko ajan. Uimakoulu loppui siis melko lyhyeen ja päästettiin se taas kahlaamaan.

Näin syvälle se kahlaa, mutta kääntyy heti takaisin, jos jalat ei yltä pohjaan.

Kokemus taisi olla taas melko rankka ja koira nukahti autoon heti, kun sinne taas pääsi. Ehkä kesälomalla koitetaan taas uudestaan!