tiistai 16. syyskuuta 2014

Open show 7.8.2014

Japaninpystykorvayhdistyksen epävirallinen Open show -kilpailu järjestettiin elokuun alussa Rastilassa. Ilmoitin mukaan molemmat koirat, sillä pikkuinen Bonokin pääsi baby-luokkaan, joka oli 4-6 kk vanhoille pennuille. Bonohan oli tuolloin huimat 4 kk ja 4 päivää ja kyseessä oli Ponsun ensimmäinen esiintyminen.

Eddie rentona näyttelypaikalla
Ennen näyttelyä oltiin jo Bonon kanssa treenattu aika paljon ja paikoillaan seisominen ja juoksentelukin sujuivat mielestäni ihan hyvin, ainakin koiran ikään nähden. Pöydälläkin olin sitä seisottanut ja käpälöinyt joka puolelta, joten pöydällätutkimisenkin piti olla kunnossa.


Näyttelypaikallakin kaikki sujui hyvin. Bono oli reippaana häntä pystyssä menossa eikä arastellut oikein mitään. Aamu muuttui päiväksi ja lämpötila nousi, hellettä oli varmasti yli 30 astetta.

Joko on meidän vuoro?
Bono oli koko näyttelyn ensimmäinen pentu, mutta parin tunnin valveillaolo alkoi pientä jo hieman painaa. Se alkoi väsyä eikä helle helpottanut tilannetta ollenkaan, vaikka yritettiin olla varjossa ja tarjota juotavaa.


Ensimmäinen juoksukierroskin sujui vielä ihan kohtalaisesti, vaikka Bono ei malttanutkaan ottaa kontaktia ja juoksi vähän turhan lujaa. Kierroksen jälkeen se jopa seisoi hetken aikaa paikoillaan.


Sen jälkeen ei mikään sitten enää sujunutkaan sitäkään vähää. Tuomari tuli pöydällä vähän ikävästi suoraan hampaisiin kiinni tervehtimättä koiraa ensin, ja siitäkös Bono hermostui. Siltä oli aamulla lähtenyt toinen yläkulmahammas irti ja oli muutenkin vähän herkkä suustaan, kun ikeniä jomotti hampaiden vaihtumisen takia. Bono päätti siis pöydältä ottaa hatkat, yritti hypätä alas ja kun se ei onnistunut, yritti kaikin keinoin vältellä ikävää tuomaria.

Se on moro, ei tää oo kivaa.
No, juoksentelemaan sitten. Jospa se sujuisi paremmin. Paitsi, että ei sujunut. Eihän se Pontsu halunnut liikkuakaan mihinkään enää, vaan jäi paikoilleen istumaan.

En muuten liiku.
No, seisotaan sitten, sehän meiltä sujuu.

En muuten seiso.
Paitsi että sekään ei ihan sujunut, Pontso heittäytyi varjoisaan kohtaan maahan makaamaan eikä halunnut seistä. Kaikesta huolimatta tuomari kai ulkonäöllisesti tykkäsi koirasta, joten kunniapalkinto napsahti, ja sitä myötä pikkupentuluokan voitto. Muita osallistujia ei siis samassa luokassa ollut.

Siispä poseeraamaan palkintojen kanssa! Seisoisit nyt hienosti!

Ehei, en seiso!
Seiso nyt, jooko!

En viitti, makaan mieluummin!
Se siitä sitten. Näin hienosti sujui Bonon ensimmäinen koiranäyttely. Tästä on suunta ainoastaan ylöspäin.

Yritettiin vielä kehän jälkeen ottaa Bonosta poseerauskuvia palkintojensa kanssa.

Pitäkää tunkkinne.
No okei, seison sitten, mutta häntää en kyllä nosta!
Ponsu siirrettiin häkkiinsä nukkumaan ja pian olikin jo Eddien vuoro.


Eddien kanssa sujui mielestäni ihan hyvin. Se seisoskeli nätisti, juoksenteli suht nätisti ja oli muutenkin ihan nätisti. Mitä nyt muille uroksille piti välillä murista.


Sakemannivenytys
Tämäkään tuomari ei kyllä Ediä arvostanut. Liian vaaleat silmät, liian iso, liian kippura häntä. Tai en edes muista, mitä arvostelussa sanottiin, mutta jotakuinkin noin se yleensä aina on.


 Eddie osallistui vielä kasvattajaluokkaan, jossa tällä kertaa irtosi muistaakseni kolmas sija.


Ihan kiva päivä oli, mutta kovasti jäi kyllä harmittamaan Bonon huono käytös etenkin, kun se tuli ihan yllätyksenä. Me oltiin harjoiteltu niin kovasti esiintymistä sen kanssa ja välillä se sujui oikein hienostikin, mutta tuolla nyt ei sitten mikään sujunut.

Kyllä se kotona osaa.

Kotiposeeraus ensimmäisen ruusukkeen kanssa.

sunnuntai 14. syyskuuta 2014

Kesämuistelua

Blogit päivitykset laahaa ihan jäljessä, kun ei ole huvittanut kirjoittaa mitään. Palataanpa ajassa siis hieman taaksepäin keskikesään.

Heinäkuun lopussa oltiin ensimmäistä kertaa tänä kesänä mökillä. Bonollakin oli siis tiedossa ensimmäinen mökkireissu.

Juoksentelua mökkitiellä


Viikonloppu oli kovin helteinen ja koirat olivat olleet aika väsyneitä päivällä, kun lämpöä oli 30 astetta tai jopa enemmän. Varsinkin Bono väsyy kuumalla ilmalla tosi herkästi, joten ei kotonakaan olla tehty sen kanssa kävelylenkkejä päivisin. Piha on onneksi varjossa, joten saavat juosta siinä, ja illalla sitten lähdetty pikku kävelyllekin.

1,5 tunnin automatka mökille sujui hyvin, onneksi autossa on ilmastointi! Matkalla pysähdyttiin kertaalleen juottamaan koiria ja hieman jaloittelemaan. Bono on alusta lähtien matkustanut autossa tosi nätisti. Tällä hetkellä se on pienessä kevythäkissä takapenkillä ja Eddie siinä vieressä turvavöissä. Eddie oli pentuna kovin matkapahoinvoiva ja oksensi aina lyhyelläkin matkalla. Se onneksi jäi pois jossain vaiheessa. Bonolla matkapahoinvointia ei ole ollut ollenkaan ja se lähinnä makoilee häkissä paikoillaan aina matkan ajan.

Näin hienosti jalka nousee vielä vanhuksellakin!
Bono 4 kk

Mökillä pienempi koira piti tietysti opettaa myös veneilyyn. Eddie on pennusta lähtien ollut aina tosi nätisti veneessä. Sen lempipaikka on ihan keulassa, jossa se seisoo katselemassa maisemia. Pontsollakaan ei ollut mitään ongelmia veneessä, se istui nätisti paikoillaan ja välillä halusi reunan lähelle katselemaan aaltoja.


Eddie jaksoi helteelläkin juoksennella mökkitiellä ja välillä kävi rannassa kauhomassa vettä tassullaan.

 

Bono sen sijaan oli uuvuksissa ja tyytyi nukkumaan koko viikonlopun mökin kylmimmässä paikassa ilmalämpöpumpun alla metallilevyllä.


Välillä syötiin terassilla herneitä.


Seuraavalla mökkireissulla elokuun alussa veneily oli Bonollekin jo sen verran tuttua, että keulaan piti senkin päästä tähyilemään.


Viikonloppu oli taas helteinen, joten ajettiin veneellä läheiselle saarelle, jossa oli pieni hiekkaranta. Tuossa omassa mökkirannassa ranta syvenee niin jyrkästi, ettei siinä ole oikein kunnollista kahluupaikkaa koirille. Vietiin ne siis veneellä kahlaamaan hiekkarannalle, mutta mitäs siellä sitten kävikään...

Edihän ui!
Ja se ui!
Eddiehän ei vapaaehtoisesti ole ikinä mennyt uimaan, mutta viime talvena uimakoulussa se kyllä tajusi uimisen idean. Hiekkarannalla pari kertaa kannoin sen sylissä vähän kauemmas rannasta ja se ui itse rantaa kohti. Sitten sen synapsit yllättäen pikkuisessa päässä lopulta löysivät toisensa ja se alkoi itsekin uida ympyrää ja tuntui nauttivankin siitä!

Pieni Bono ei tietenkään voinut jäädä huonommaksi, vaan ryntäsi uimaan Eddien perään. Bonon uimatyylissä on vielä pientä hiomista, sen nimittäin loiskuttaa etujaloillaan niin kovasti, että vettä roiskuu joka puolelle ja Bonokin katsoi parhaaksi pitää uidessaan silmiä kiinni.


Silmät kiinni ja menoksi!

Ää, naama kastu!
Tuleva näyttelypuudeli poseeraa uimisen jälkeen. Missähän sen korvatkin on..?

Uimisen jälkeen tuli pienelle ihan pikkuisen väsy veneessä.