torstai 28. huhtikuuta 2011

Eddien uudet kevätvaljaat

Löysin Eddielle nettikaupasta tarjouksesta sellaiset valjaat, mitä etsin Lahden näyttelystä. Ne saapuivat eilen postissa ja tänään kävin vielä ostamassa samaan sarjaan kuuluvan vihreä-ruskean hihnan eläinkaupasta. Vanha sininen hihna ei vaan millään sopinut noiden uusien valjaiden kanssa...

Koiran silmä on jostain syystä tässä ihan punainen. Ei se oikeasti ole.


Malli ei ollut kovin innostunut valokuvien otosta. Se halusi mieluummin mennä lenkin jälkeen juomaan ja parvekkeelle istumaan ja katselemaan ohikulkijoita.

Hihnanostoreissulta tarttui mukaan myös tällainen uusi kaveri. Sitä ei vaan voinut jättää kauppaan muiden vappupallojen sekaan.


Vielä yksi pari viikkoa sitten otettu kuva ihan muuten vaan.

perjantai 22. huhtikuuta 2011

Erinomainen Eddie

Eilen kävin kotona pesemässä ja puunaamassa pikkukoiran tämän päivän näyttelyä varten. Pesu ja etenkin kuivaus kävikin yllättävän nopeasti edellisiin pesuihin verrattuna. Vaikka Eddie olikin kaamean likainen ja vaahdotimme sen shampoolla kahteen kertaan, pari viikkoa sitten alkanut karvanlähtö oli ohentanut turkkia niin paljon, että turkin föönaaminen kuivaksi kesti vain pienen hetken. Jos turkissa oli vielä pohjavillasta rippeitä jäljellä, lähtivät viimeisetkin karvat pesun ja harjauksen yhteydessä pois. Iho ihan paistaa läpi, kun turkkia vähän haroo ja koko koira on jotenkin kauhean kapea ja ohut...

Tänään oltiin siis Lahden kansainvälisessä koiranäyttelyssä. Kahdesta aiemmasta näyttelystä Eddie on saanut EH:n eli erittäin hyvän. Arvostelut ovat olleet ihan hyviä, mutta karvaa Eddiellä ei aiemmissakaan näyttelyssä juuri ollut, viime kesänä se siis pudotti pohjavillansa ja pentuturkkinsa pois pari viikkoa ennen kesänäyttelyä, ja syksyllä turkki ei ollut vielä ehtinyt kasvaa kunnolla takaisin. Nyt keväällä Eddie oli mielestäni ihan hyvässä turkissa, mutta nyt se tosiaan oheni puoleen karvanlähdön takia. Odotukset eivät siis olleet kovin korkealla, EH oli toiveena, ja lähinnä se, että Eddie malttaisi seistä paikoillaan.

Näyttelyssä oli australialainen tuomari, joka aiemmista näyttelyistä poiketen arvosteli koirat kokonaan pöydällä. Muutama ympyrä, kolmio ja suora piti juosta matoilla (ja joku oli pudottanut keksinpalasia keskelle suoralla olevaa mattoa, jotka Eddie tietysti pysähtyi imuroimaan suuhunsa...), mutta muuten koira seisoi pöydällä muun ajan. Pöydällä seisoskelua ei ihan kovin paljoa olla harjoiteltu Eddien kanssa, mutta yllättävän nätisti se siinäkin seisoi eikä jännittänyt ainakaan kovin paljoa. Juoksentelukin sujui ainakin melkein hyvin keksien syömistä lukuunottamatta, ja tuloksena olikin yllättävästi erinomainen ja lisäksi sertifikaatin arvoinen (ERI, SA)!!

Juuri ennen paras uros -kehää Eddie säikähti jotakin aivan kamalasti, se alkoi läähättää ja täristä ja yritti luikkia tuolien alle piiloon. Se ei ole ikinä missään käyttäytynyt niin, enkä ymmärrä, mikä sille tuli. Se vähän liukastui ja suti paikoillaan liukkaalla lattialla, ja vähän sen jälkeen kuului kovaäänisistä kovaa suhinaa pitkän aikaa, mutta en ole varma, mitä se oikein säikähti niin kovasti. Uroskehässä se ei enää onneksi tärissyt, mutta läähätti edelleen kovasti. Kehän jälkeen se oli kuitenkin taas ihan normaali.

Vähän näyttelymatkassa jäi harmittamaan se, etten löytänyt Eddielle sellaisia uusia vihreitä valjaita ja hihnaa, mitä olin suunnitellut. Luulin, että niitä olisi ollut myynnissä, mutta mitään sinne päinkään olevia ei ollut.

Loppuun vielä Eddien arvostelu. Vaaleista silmistä huomautettiin taas, samoin hoikkuudesta ja lyhyestä turkista. Kippurahännästä mainittiin nyt ensimmäisen kerran. Liikekohtaa en ihan ymmärrä, etujalkojen liikkeiden pitäisi olla jotenkin paremmat, mutta en tiedä, miten.

Lahden kansainvälinen koiranäyttely, 22.4.2011, tuomarina Yvonne Meintjes, Australia
NUK1, ERI, SA

"20 months, lovely overall type. Lovely head and expression. Excellent shape of eyes, could be a bit darker. His pigment is excellent. Well balanced and proportioned. Lovely bone but could have a little more body and coat. Tail could be straighter. Movement could be a little more sound in front."

lauantai 16. huhtikuuta 2011

Korvahuoltoa

Tänään nirhittiin Eddien korvakarvat ensi viikon näyttelyä varten. Ohennussaksilla siis leikataan korvakarvoja korvalehden reunaa pitkin ja yritetään jotenkin saada korvasta siisti. Eddiellä on pitkiä hapsottavia karvoja korvien edessä, ja niistä on vähän hankala aina välillä nähdä, mistä kohtaa olisi hyvä leikata, ettei korvista tulisi liian nyrhityn näköiset.

Tästä lähdettiin, viimeksi korvakarvoja on siistitty varmaan joskus viime vuoden puolella.

Alkutilanne

Aloitin leikkaamalla korvien kärjet tasaisiksi korvalehden yläreunan kohdalta. Sen jälkeen korvakarvoja tasoitettiin molemmilta reunoilta kohti korvalehden kärkeä.

Töppökorvat

Karvoja meni vähän nenäänkin.

Tässä toinen korva on lähestulkoon valmis, toinen edelleen töppökorvavaiheessa.




Tadaa! Tällainen siitä tuli. Toista korvaa oli vaikea saada samannäköiseksi kuin ensimmäisenä leikattua, mutta kaipa ne suunnilleen samalta näyttää. Täytyy vielä siistiä niitä vähän ensi viikolla jossain vaiheessa, nyt tuli kiire lähteä kyläilemään, joten ihan valmiiksi en korvia vielä saanut.


Pikkukorvat

Ensi viikolla tiedossa on vielä tassukarvojen ja kynsien leikkaus ja koko koiran pesu. Eddie alkaa olla jo kaamean likainen, jalat ja maha on ihan ruskeita ja jotenkin selkäkarvatkin tuntuvat käteen rasvaisilta. En ole kuitenkaan nyt kurakeleillä viitsinyt pestä sitä, kun ennen ensi viikon näyttelyä se pitäisi kuitenkin pestä uudestaan, ja ulkona on niin likaista ja märkää, että kovin kauaa se ei edes pysyisi puhtaana.

torstai 14. huhtikuuta 2011

Kevättä rinnassa

Lumet on jo aika kivasti sulanut, joten ajattelin, että vapaapäivänä olisi kiva käydä metsässä juoksentelemassa ja ottaa samalla muutama keväinen kuva. Ilma oli kuitenkin ankea ja harmaa, metsä oli loskainen ja täynnä risuja, havunneulasia ja kaadettuja puita hakkuiden jäljiltä. Tuo metsäläntti oli aiemmin tosi kiva, pieniä polkuja meni ristiin rastiin ja vaikka alue ei kauhean iso olekaan, pääsi koiran hyvin juoksemaan ympäriinsä. Talvellakin siellä pääsi ihan hyvin liikkumaan, kun muut koiranulkoiluttajat talloivat polkuja lumeen. Nyt talven ja puunkaadon jäljiltä polkuja ei näy missään, vaikka lunta ei ihan hirveästi enää olekaan. Isoja oksia, risuja ja kantoja on joka puolella, ja koko ajan saa varoa, ettei kompastu mihinkään. Maassa olevat kuusenoksatkin tarttuvat tosi kätevästi koiran turkkiin kiinni ja niitä raahautuu aina puoli metsää mukana.

Eilinen agility vaati veronsa ja Eddie ei ollut ihan kauhean innostunut vapaana juoksentelusta tänään, haisteli vaan ja jolkotteli rauhallisesti ympäriinsä, kun yritin ottaa siitä edustavaa kuvaa. Eilen meni agilitytreenit taas oikein hyvin. Pikkukoira oli intoa täynnä, malttamattomana hyppeli ja haukateli sen aikaa kentän sivussa, että saatiin rata kasattua valmiiksi, ja kun sen vuoro tuli, syöksähteli se esteeltä toiselle. Mentiin pitkästä aikaa pussia, ja sekin meni tosi hyvin! Sporttikoirahallin pussi on paljon kevyempi kuin Purinan vastaava, eikä Eddiellä ollut sen kanssa oikeastaan mitään ongelmaa, vaikka Purinan pussia se ei ole suostunut menemään kuin kerran niin, että pussin loppuosa on kokonaan maassa. Hyppyjenkään kanssa ei ollut mitään ongelmaa, vaan kaikki meni ihan loistavasti. Ohjauksessa mulle edelleen tulee jatkuvasti virheitä, minkä takia koirakin hämmentyy, mutta ehkä se siitä.




Silmät kiinni ja pissalle.





torstai 7. huhtikuuta 2011

Agilitya

Eddien agilityura alkoi viime vuoden kesällä, kun osallistuttiin koirakoulun järjestämälle pentuagilitykurssille. Kurssi kesti muistaakseni neljä tai viisi kertaa, ja tarkoituksena oli kertoa agilitystä, sen säännöistä ja eri esteistä ja tutustua eri esteisiin ja käydä ne kertaalleen läpi. Varsinaisesti esteitä ei opetettu koirille, vaan näytettiin lähinnä, että katsopas, tässä on hyppyeste, sitä voisi olla kiva hyppiä. Eddie oli kurssilla kaikkia esteitä kohtaan ensin vähän epäluuloinen, niin kuin se oikeastaan aina on ollut ja vaati pentuna pitkään totuttelua mm. erilaisiin portaisiin, mutta kun se kerran pääsi esteen kunnialla läpi, tajusi se, ettei se niin vaikeaa ollutkaan, ja seuraavat kerran meni paljon helpommin. Toisaalta se toimii myös toisinpäin, eli kun joku este ei kerran olekaan kiva, ei se ole kiva myöskään jatkossa, vaan taas täytyy opettaa se este uudestaan.

Viime syksynä saatiin paikka (entisen) opiskelupaikan koirakerhon agilityn alkeisryhmästä, ja siellä ollaan nyt käyty lähes viikoittain. Viime syksy opeteltiin yksittäisiä esteitä ja tänä keväänä olemme keskittyneet esteiden suorittamisen lisäksi ohjaamiseen ja kaikenlaisiin ohjauskuvioihin.

Putket ja hyppyesteet oli pitkään Eddien lemppareita ja se juoksenteli niitä läpi ihan pyytämättäkin. Sitten se jossain vaiheessa kolautti jalkansa esteen rimaan, rima putosi alas, ja sen jälkeen kaikki hypyt olivat pitkään sen mielestä ihan kamalia. Putketkin alkoivat mennä huonommin sen jälkeen, kun aloimme harjoitella pussia. Pussia Eddie ei edelleenkään mene, tosin ei sitä olla harjoiteltukaan pitkään aikaan, mutta putket onneksi sujuu taas ihan hyvin. Hyppyihinkin on tullut paljon parempi hyppytekniikka, kun pitkään hypittiin vaan ihan matalia pikkuesteitä, ja nyt 35 cm menevät aina aivan loistavasti, ja 40 ja 45 cm sujuvat paljon paremmin kuin ennen.

Eddie ei ole kaikista miellyttämisenhaluisin pieni koira, vaan sen motivoinnissa ja oikean palkkauksen löytämisessä on ollut omat vaikeutensa. Se ei myöskään lähtökohtaisesti ole niin innostunut agilitystä, että se itse aina innolla menisi esteitä, vaan se vaatii yleensä, ja etenkin alkuvaiheessa vaati aina, jonkun kannustuksen, jotta se suorittaisi esteet. Se ei ole ahne, joten mikä tahansa ruoka ei palkaksi kelpaa, eikä se välttämättä leluista innostu aina niin paljoa, että lelu olisi tarpeeksi hyvä palkka. Parhaimmaksi palkaksi on nyt osoittautunut nakit ja juusto, mielellään vielä niin, että kun agilitytreenit on iltaisin, niin en anna Eddielle iltaruokaa ollenkaan ja käytän se vain nopeasti ulkona ennen treenejä, jotta sillä olisi virtaa ja intoa juosta. Nakin eteen se nykyään tekee onneksi melkein mitä vain, ja se ja tietty palkintokippo, johon makupalat laitetaan, toimii agilityssä tosi hyvin. Välillä kippo toimii vähän liiankin hyvin ja jos Eddie näkee kipon jossain, se ryntää heti ensimmäisen esteen jälkeen kipolle katsomaan, saisiko se jo palkan, vai täytyykö ihan oikeasti mennä muutkin esteet läpi ennen palkan saamista.

Tänään oltiin taas treeneissä ja Eddie meni pienen radankin oikein hienosti! Omassa ohjauksessa on vielä paljonkin toivomisen varaa, ja ohjausvirheisiin ne radat sitten töksähtävätkin, kun joko en vaan osaa ohjata koiraa oikein tai vahingossa ohjaan sen ihan eri esteelle kuin mihin oli tarkoitus.

Loppuun vielä vuodenvaihteessa Purinalla otettuja kuvia.


Keppejä aloitettiin harjoittelemaan tukiverkkojen avulla.







Koira vähän turhan ylhäällä, pitäisi olla molemmat etutassut maassa...