tiistai 23. lokakuuta 2012

Eddien päivä

Laitoimme webkameran kuvaamaan olohuoneen lattiaa, jotta nähtäisiin, mitä tuo elikko tekee yksinään päivisin. Eddie oli tänään yksinään vajaa kahdeksan tuntia, kun oltiin molemmat Jukan kanssa aamuvuorossa töissä. Tuo on ehkä pisin aika, mitä se ikinä on yksin, yleensä aika on lyhyempi, kun minulla ei aamuvuoroja niin kovin paljoa ole.

Kamera alkaa siis kuvata aina, kun tunnistaa liikettä, ja Eddie nukkui kameran kellon mukaan useamman tunnin tuossa matolla.

Viime viikolla kamera oli parina päivänä kuvaamassa sohvan vierustaa ja Eddie näkyi siinä nukkumassa useamman tunnin ajan. Todennäköisesti tänäänkin, kun Ediä ei näy olkkarin matolla nukkumassa, nukkuu se varmaan lempipaikassaan sohvan vieressä. Joskus oisi koiranelämä ihan kivaa itsellekin.


sunnuntai 21. lokakuuta 2012

Lokakuun japsilenkki

Lokakuun pääkaupunkiseudun japsilenkki oli Tremanskärrin luontopolulla, samassa paikassa kuin keväällä ensimmäinen lenkki. Vettä ja mutaa oli jokapuolella, mutta oltiin tällä kertaa varustauduttu kumppareilla, joten se ei haitannut. Kovin paljoa hyviä kuvia ei saanut otettua, mutta tässä joitakin.


Lähdimme 3,7 kilometrin luontopolkua pitkin, muta todennäköisesti kiersimme pidemmänkin lenkin. Viittoja ei oikein ollut missään, joten reitistä ei ollut ihan selvyyttä.


Paikalla oli Eddien lisäksi Luna, Kide ja mäyräkoira Nelli. Koirat sai olla vapaana melkein koko lenkin ajan ja kivasti kaikki juoksenteli eikä mitään tappeluitakaan tullut.


Eddiekin innostui oikeastaan ekaa kertaa japsilenkillä sinkoamaan ympäriinsä samalla tavalla kuin miten se sinkoilee, kun ollaan kahdestaan sen kanssa lenkillä. Muista japseista Luna sinkoili ihan samalla tavalla kuin Eddie!


Tytöt piti Eddien hyvin kurissa, jos se yritti alkaa liian tunkeilevaksi, eikä se loppumatkasta enää edes juossut koko aikaa tytön takamuksessa kiinni vaan pystyi jopa juoksemaan ja leikkimään muutenkin.


Kaikki koirat jaksoi tosi hyvin matkassa, pieni mäyräkoirakin pysyi japsien vauhdissa töppöjaloillaan. Hauskaa oli taas, kiitokset muille lenkistä!


lauantai 13. lokakuuta 2012

Syksyn lenkkeilyä

Vapaalle viikonlopulle osui pitkästä aikaa poutainen päivä, joten lähdimme Edin kanssa pidemmälle kävelylle vähän kauemmas. Yleensä tulee kuitenkin käveltyä noita aika samoja ulkoilureittejä pitkin, niin välillä on kiva lähteä jonnekin muuallekin. Ajoimme siis muutaman kilometrin päähän Paloheinään, josta kiersimme Haltialan tilan kautta kohti Pitkäkoskea ja lopulta takaisin Paloheinään.


Paikka nyt tänään sinänsä oli hyvinkin tuttu, koska tuolla päin on tullut liikuttua paljonkin ja joka talvi käydään siellä hiihtämässäkin, kun siinä melkein vieressä asuin pitkään, mutta koiran kanssa harvemmin on tuolla tullut käytyä.


Luulisin, että koirakin tykkää, kun välillä pääsee lenkille uusiin maisemiin ja uusien hajujen pariin. Tai mistäs sitä tietää, ei tuosta oikein ota selvää... Aina se näyttää ihan samalla tavalla hymyilevältä ja iloiselta.


Pyöräilijöitä, lenkkeilijöitä ja rullasuksihiihtäjiä oli tosi paljon liikkeellä, mutta niiden ohittaminen sujui ihan mallikelpoisesti tänään. Kaipa tuo otus alkaa vihdoin tajuta, että ihan kaiken liikkuvan perään ei ole pakko sännätä ja haukkua. Epämääräinen skeittilautailija sai vielä pienen haukahduksen peräänsä, mutta muille Edi ei juuri haukkunut, mikä oli oikein kiva juttu. Takaa tulevat ja kovaa menevät pyörät on edelleenkin hankalia, kun Eddie säikähtää välillä niitä ja säikähtäessään reagoi usein haukkumalla, mutta toivottavasti senkin saisi kitkettyä pois vielä jossain vaiheessa. Moni pyöräilijä ei kyllä ajattele ollenkaan sitä, että voisivat kiertää koiran vähän kauempaa tai edes vähän hidastaa vauhtia. Ei olisi pakko sujahtaa ihan vierestä täysiä ohi, kun niitä säikähtää välillä itsekin.


Haltialassa pysähdyttiin kahville, ja koirallekin tuotiin ulos oma vesikuppi. En taas tajunnut ottaa Edin omaa matkapulloa mukaan, niin oli kiva, että antoivat kahvilasta tyhjään muovirasiaan vettä.


Lampaat oli ilmeisesti viety sisälle, mutta Haltialan naudat oli ulkona. Ne oli sen verran kaukana, että Eddie ei niistä juuri välittänyt. Possuja se vähän ihmetteli ja haukahtikin niille, kun ne tonkivat mudassa.


Yllättävän vähän väkeä Haltialassa tänään oli, vaikka ilma tosiaan oli pitkästä aikaa oikein hyvä. Vähän pilvistä tosin, mutta ei kuitenkaan satanut ollenkaan.

Voiko enää pöhkömpää ilmettä koiralla olla?
Kahvien jälkeen lähdettiin Pitkäkosken suuntaan ja yritettiin oikaista jotakin tietä pitkin metsän läpi takaisin Paloheinään, mutta meidän oikopolkumme kiersikin aika paljon pidemmän matkan kuin mitä se suoraan menevä tie olisi mennyt.


Eddiekin alkoi jossain vaiheessa vähän väsyä. Silloin se alkaa ulkona kiskoa hihnassa paljon enemmän kuin normaalisti ja sinkoaa joka suuntaan. Kiva kuitenkin, että se jaksaa niin hyvin, itse yleensä väsähtää aiemmin kuin tuo koira. Yli kolme tuntia yhteensä kului koko reissussa, joten päikkärit maistuivat pikku-Eddielle oikein hyvin, kun taas päästiin kotiin!


lauantai 6. lokakuuta 2012

Tuuloksen ryhmänäyttely 6.10.2012

Eddien kanssa tämän vuoden viimeinen näyttelyreissu oli tänään Tuuloksen ryhmänäyttelyssä. Mietin pitkään, viitsinkö edes ilmoittaa Ediä tuohon näyttelyyn, mutta koska muut lähialueen näyttelyt menivät vähän ohi, niin ilmoitin sitten viimeisenä mahdollisena päivänä kuitenkin, vaikka oletin tuomarin olevan tiukka.

Eddie avoimessa luokassa
Näyttely oli Tuuloksen kauppakeskuksen parkkihallissa, mikä tavallaan oli ihan kiva juttu, jos olisi ollut huono ja sateinen ilma. Hallissa oli kuitenkin aika hämärää ja kaikki äänet kaikuivat oudosti. Japseja oli ilmoitettu tosiaan vain kolme, Eddien lisäksi siis nuori Panda-tyttönen ja Edin velipuoli Tuisku.


Ennen kehää Eddie vähän ehkä väsähti, mikä saattoi olla ihan hyväkin juttu, koska se malttoi kehässä juosta aika sievästi eikä kaahottanut joka suuntaan. Tuomari mittasi kaikki koirat, ja Eddien korkeudeksi saatiin tällä kertaa 38 cm, mikä varmaan on aika lähellä totuuttakin, ehkä vähän vähemmän.


Esiintyminen sujui siis ihan hyvin, mutta yllätys oli silti suuri, kun tuloksena oli ERI ja SA! Paras uros -kehään mentiin siis velipuolen kanssa, joka tänään voitti isoveljensä ja oli ROP, Eddielle siis tuloksena PU2 ja varaserti! Meidän näyttelyuramme tavoite on nyt siis saavutettu ja kotiinviemisenä oli hieno vaaleansininen ruusuke. :) Ehkä me ei tähän lopeteta vielä kuitenkaan, vaan ensi vuonna taas uusiin koitoksiin!

Eddie ja velipuoli Tuisku
Uroksien jälkeen oli vielä Pandan vuoro. Panda sai ERIn, joten hienosti meni kaikilla kolmella koiralla tänään! Oli kiva nähdä tuttuja ja aikakin kului vuoroa odotellessa nopeasti, kun ei tarvinnut vaan yksinään istuskella kehän laidalla.

Panda esiintyy
Tuomari oli mukava, kiinnitti aika paljon huomiota liikkeisiin ja juoksutti useampaan kertaan ympyrää ja suoraa. Paras uros -kehässä tuomari sanoi vielä perustelut valinnalleen, mikä oli kiva juttu. Viime aikoina meille kun on osunut aika vähäsanaisia tuomareita, joten oli tosi kiva saada kunnollinen arvostelu. Tuomari sanoi, että häntä ei Eddien iso koko haittaa, mutta rungoltaan se on vähän liian pitkulainen ja siksi voitto meni tänään Tuiskulle.

Eddie, ylpeä omistaja ja hieno ruusuke!
Meille tuo kakkossija ja varaserti oli kuitenkin paljon enemmän kuin uskalsin edes toivoa etukäteen, joten oikein hyvillä mielin lähdimme näyttelystä syömään ja sitten kotia kohti!


Näyttelyn jälkeen yritimme vielä saada Pandasta ja Eddiestä yhteiskuvaa. Parkkihalli oli aika pimeä, joten kovin hyviä kuvia ei valitettavasti saanut otettua. Tässä kuvassa koirien kokoero ei jotenkin näytä kovin suurelta, mutta välillä näyttelyssä, kun koirat seisoi vierekkäin, tuntui, että Eddie on kaksi kertaa niin iso kuin Panda!

Panda ja Eddie
Kotona vielä otettiin virallinen poseerauskuva Eddiestä ruusukkeen kera.


keskiviikko 3. lokakuuta 2012

Sataa sataa ropisee

Syksy on taas ollut niin sateinen ja ankea, ettei uusia kuvia ole tullut otettua, mutta löysinpä kesältä joitakin kuvia, joita ei minnekään ole tullut laitettua esille, joten niitä tulee nyt sitten tähän.

Syyskuu kului lähinnä muuttamisen merkeissä, kun muutimme koko kesän kestäneen putkiremonttievakon jälkeen takaisin omaan kämppäämme. Viikonloppuisin aika kului usein mökillä sienimetsällä, mikä koirallekin sopi oikein hyvin.


Pikku-Eddie on aina niin tohkeissaan metsässä ja kulkee varmaan kymmenen kertaa niin pitkän matkan kuin kaikki muut. Parin tunnin sienireissun jälkeen se on yleensä ihan uupunut, kun on koko ajan pitänyt juosta paikasta toiseen ja hyppiä kaatuneiden puiden ja ojien yli.


Eddiellä on hieno taipumus löytää metsän keskeltä kaikki parhaimmat kuralätäköt ja ojat, joihin on pakko mennä hyppimään.


Eddie sopeutui taas tänne vanhaan kämppään ihan hetkessä, etenkin sitten, kun saatiin huonekaluja ja mattoja paikoilleen. Rappukäytävän äänille se välillä vähän haukkuu, mitä se ei juuri koskaan aiemmin tehnyt. Viereisen rapun remonttiääniä kuuluu vielä päivisin jatkuvasti ja rappukäytävässäkin kaikuu oudosti, kun suojapahvit on vielä paikoillaan. Toivottavasti haukkuminenkin loppuu jossain vaiheessa, vaikka vajaa viikko täällä nyt on vasta kulunut.


Ulkona tosiaan vain sataa koko ajan, joten lenkitkin ovat olleet tosi ankeita. Viime viikonloppuna oli vähän aurinkoisempaa ja poutaisempaa ja oltiin täällä kaupungissakin Eddien kanssa sienimetsällä. Tarkoitus oli vain lähteä metsälenkille koiran kanssa, mutta sattumalta vastaan tuli iso kasa suppilovahveroita, joten niitä oli pysähdyttävä keräämään. Lenkki venähti kahden tunnin mittaiseksi metsässä vaelteluksi. Suppilovahveroita löytyi yli 1,5 litraa, koira väsähti taas kovasti ja lenkkarit oli ihan märät kotiin tullessa, mutta hauskaa oli! Koira oli melkein koko lenkin ajan vapaana sinkoilemassa, välillä se piti hetkeksi ottaa kiinni, kun maastopyöriä, sienestäjiä ja muita koiranulkoiluttajia tuli metsäpoluilla vastaan.


Syyskuun jaspilenkille emme päässeet mukaan, mutta toivottavasti taas lokakuussa jossain vaiheessa tulee uusi lenkki! Lokakuussa meillä alkaa lisäksi Edin kanssa kiva koirakansalainen -kurssi, joka kestää jouluun saakka. Toivon, että sieltä saisi vähän lisää motivointivinkkejä tuolle otukselle, mutta lähinnä kaipasin vain jotain kunnollista tekemistä taas pitkästä aikaa. Ensi keväänä voisi etsiä vaikka jonkin agilitykurssin, missä voisi verestää muistoja. Agilityssa meillä onkin ollut jo yli vuoden tauko niin, ettei olla tehty mitään siihen littyvää, kun valmistumisen jälkeen en enää saanut paikkaa koulun koirakerhossa.


Parin päivän päästä on tiedossa vielä tämän syksyn viimeinen koiranäyttely Tuuloksessa. Paikalla on vain kolme japsia, Eddien lisäksi japsilenkeiltä tuttu Panda ja Eddien velipuoli Tuisku, joka tavattiin Kouvolassa tänä kesänä. Sitten Eddie jää kasvattamaan turkkiaan talvea varten ja odotamme Eddien tummanruskeita piilolinssejä saapuvaksi (vitsi vitsi...)! Mukavaa syksyn odotusta!