Syksyn lenkkeilyä

Vapaalle viikonlopulle osui pitkästä aikaa poutainen päivä, joten lähdimme Edin kanssa pidemmälle kävelylle vähän kauemmas. Yleensä tulee kuitenkin käveltyä noita aika samoja ulkoilureittejä pitkin, niin välillä on kiva lähteä jonnekin muuallekin. Ajoimme siis muutaman kilometrin päähän Paloheinään, josta kiersimme Haltialan tilan kautta kohti Pitkäkoskea ja lopulta takaisin Paloheinään.

Paikka nyt tänään sinänsä oli hyvinkin tuttu, koska tuolla päin on tullut liikuttua paljonkin ja joka talvi käydään siellä hiihtämässäkin, kun siinä melkein vieressä asuin pitkään, mutta koiran kanssa harvemmin on tuolla tullut käytyä.

Luulisin, että koirakin tykkää, kun välillä pääsee lenkille uusiin maisemiin ja uusien hajujen pariin. Tai mistäs sitä tietää, ei tuosta oikein ota selvää... Aina se näyttää ihan samalla tavalla hymyilevältä ja iloiselta.

Pyöräilijöitä, lenkkeilijöitä ja rullasuksihiihtäjiä oli tosi paljon liikkeellä, mutta niiden ohittaminen sujui ihan mallikelpoisesti tänään. Kaipa tuo otus alkaa vihdoin tajuta, että ihan kaiken liikkuvan perään ei ole pakko sännätä ja haukkua. Epämääräinen skeittilautailija sai vielä pienen haukahduksen peräänsä, mutta muille Edi ei juuri haukkunut, mikä oli oikein kiva juttu. Takaa tulevat ja kovaa menevät pyörät on edelleenkin hankalia, kun Eddie säikähtää välillä niitä ja säikähtäessään reagoi usein haukkumalla, mutta toivottavasti senkin saisi kitkettyä pois vielä jossain vaiheessa. Moni pyöräilijä ei kyllä ajattele ollenkaan sitä, että voisivat kiertää koiran vähän kauempaa tai edes vähän hidastaa vauhtia. Ei olisi pakko sujahtaa ihan vierestä täysiä ohi, kun niitä säikähtää välillä itsekin.

Haltialassa pysähdyttiin kahville, ja koirallekin tuotiin ulos oma vesikuppi. En taas tajunnut ottaa Edin omaa matkapulloa mukaan, niin oli kiva, että antoivat kahvilasta tyhjään muovirasiaan vettä.

Lampaat oli ilmeisesti viety sisälle, mutta Haltialan naudat oli ulkona. Ne oli sen verran kaukana, että Eddie ei niistä juuri välittänyt. Possuja se vähän ihmetteli ja haukahtikin niille, kun ne tonkivat mudassa.

Yllättävän vähän väkeä Haltialassa tänään oli, vaikka ilma tosiaan oli pitkästä aikaa oikein hyvä. Vähän pilvistä tosin, mutta ei kuitenkaan satanut ollenkaan.

Voiko enää pöhkömpää ilmettä koiralla olla?

Kahvien jälkeen lähdettiin Pitkäkosken suuntaan ja yritettiin oikaista jotakin tietä pitkin metsän läpi takaisin Paloheinään, mutta meidän oikopolkumme kiersikin aika paljon pidemmän matkan kuin mitä se suoraan menevä tie olisi mennyt.

Eddiekin alkoi jossain vaiheessa vähän väsyä. Silloin se alkaa ulkona kiskoa hihnassa paljon enemmän kuin normaalisti ja sinkoaa joka suuntaan. Kiva kuitenkin, että se jaksaa niin hyvin, itse yleensä väsähtää aiemmin kuin tuo koira. Yli kolme tuntia yhteensä kului koko reissussa, joten päikkärit maistuivat pikku-Eddielle oikein hyvin, kun taas päästiin kotiin!