Hyvää joulua!

Hyvää joulua ja rauhallista uutta vuotta! T: Tiina ja Eddie

Japsilenkkeilyä ja remonttia

Tänään käytiin pitkästä aikaa Eddien kanssa japsilenkillä. Paikalle tuli Eddien lisäksi Luna ja Panda sekä Eddien tämän vuotinen ihastus, Mitzu. Paikkana oli tällä kertaa Viikki, jossa ei pidetty koiria vapaana ollenkaan, vaan kierrettiin reilun tunnin hihnalenkki.

Luna ja Panda eivät lämmenneet Eddien tervehdysyrityksille, eikä kyllä Mitzukaan, mutta se ei estänyt Ediä yrittämästä. Eddie ei oikein mihinkään muuhun kiinnittänyt koko lenkin aikana huomiota, vinkui vain Mitzun perään.

Panda, Luna, Eddie ja Mitzu

 Lenkin jälkeen otettiin Gardenian portailla muutama poseerauskuva koko porukasta.

Panda ja Luna

Eddie ja Mitzu

Eddie vilkuilee vaivihkaa Mitzua

Japsilenkin jälkeen palattiin taas remontin pariin. Alla pari kuvaa, jotka on otettu aiemmin tänä syksynä ulkona takapihalla ja remontin keskellä. Remontti alkaa olla jo loppusuoralla, joten ehkä me ehditään japsilenkeille ja mätsäreihin ja näyttelyihin taas vähän useammin alkuvuodesta.

Eddie järsii puukalikkaa takapihalla.

Jukka ja Eddie iloitsevat onnistuneesta lattian laatoituksesta.

Muumilaaksosta päivää!

Aiemmin tällä viikolla töistä kotiin tullessa oli ovella vastassa varsin eri näköinen otus kuin yleensä. Koiran kuono oli turvonnut kaksinkertaiseksi. Eddien ylähuulet oli ehkä 3-4 cm paksut ja turvotusta oli leuan allakin. Naamaakin kutitti ja se hankasi kuonoaan tassullaan.

Normi-Eddie

Muumipeikko-Eddie

Vasemmalla on siis kuva Edistä normaalitilassa, oikealla kuono turvonneena. Kuvissa se ei kyllä näytä ehkä ihan niin turvonneelta kuin mitä se oli.

Kotona ei tietenkään ollut kyytabletteja, vaikka kaikkea muuta mahdollista löytyikin (note to self: päivitä lääkekaappi. Kolme vuotta sitten vanhaksi menneellä matolääkkeellä ei ehkä tee mitään, mutta kun varastoista kuitenkin löytyy lääkehiilestä ja tassusiteen tekotarpeista lähtien melkein kaikkea mahdollista, niin oisiko ehkä voinut joskus hankkia niitä kyytablettejakin..?). Turvonnut koira siis pakattiin autoon ja ajoin vanhemmilleni hakemaan kyytabletteja.

Kyytabletti siis saatiin nassuun ja tunnin päästä turvotus alkoi jo hieman laskea ja koirakin reipastua.

Vasen puoli oli enemmän turvoksissa.

Illalla kuono alkoi ehkä hieman turvota taas uudestaan, joten annoin uuden kyytabletin. Se laskikin nopeasti turvotusta, mutta sen jälkeen alkoivat silmäluomet turvota ja punoittaa ja Eddie hankasi silmiään kovasti. Yöllä se alkoi vielä oksentaa ja seuraavana päivänä oli mahakin sekaisin, vaikka kaikki turvotus olikin yön aikana laskenut.

Vähän vaisu se oli pari päivää, mutta nyt se alkaa olla jo oma itsensä taas, eikä naamakaan ole enää turvonnut uudestaan. Reaktion syy jäi mysteeriksi.

Koiranäyttelyitä ja remonttikiireitä

Muutama viikko sitten käväisimme Eddien kanssa tämän vuoden viimeisessä näyttelyssä Tuuloksen ryhmänäyttelyssä. Viime vuonna ilmoittautuneita japseja oli kolme, nyt viisi kertaa enemmän ja tuomarikin muuttui toiseksi kuin mitä ensin ilmoitettiin.

Tuomari oli tiukka ja antoi SA:n vain kahdelle koiralle. Eddielle tuloksena oli ERI ja avoimen luokan kakkossija.

Parkkihalli oli niin hämärä, ettei kovin montaa hyvää kuvaa saanut otettua.

Näyttelyn jälkeen kävimme kauppakeskuksen Mustissa ja mirrissä ostamassa Edille uuden sadetakin. Ajatuksena oli ostaa turkoosi takki, mutta niistä olivat sopivat koot loppuneet, joten päädyimme keltaiseen, joka sekin oli oikein nätti.

Naureskelin ensin vähän tuolle takin hupulle, mutta se osoittautui käytössä oikein hyväksi. Eddie ei ole ikinä oikein tykännyt siitä, että korvat kastuu, joten kovemmalla sateella se antaa hupun olla ulkona päässä tosi hyvin. Korvat pysyy kuivina ja jos Eddie jää kuuntelemaan jotain, se nostaa toisen tai molemmat korvat hupun etupuolelle hetkeksi ja taittaa ne sitten taas hupun sisään suojaan sateelta.

Ostosten jälkeen menimme koiravalokuvaajan kuvattavaksi. Eddie ei olisi millään malttanut seistä alustalla nätisti ja ilmeisesti joku tosi kiva tyttökoira oli jättänyt jälkensä kuvausalustan kankaaseen ja Eddie nuoleskeli mattoa kokoa ajan... Kun sitä kielsi nuolemasta mattoa ja sain sen nostamaan päänsä ylös, istahti se surkean näköisenä pää roikkuen alustalle eikä olisi millään poseerannut kameralle. Ihan siedettävä kuva saatiin silti aikaiseksi, vähän pöllähtänyt ilme sillä kyllä on ja turkki sekaisin sadetakkien sovittamisen jäljiltä.

Kuvaajana Marko Hokkanen

Muuten kaikki aika on kulunut uuden asunnon remonttia tehdessä. Eddie on usein mukana hetken aikaa, mutta sisällä on nyt niin pölyistä kaiken purkamisen ja hiomisen jäljiltä ja koneet pitävät kovaa meteliä, ettei sitä viitsi kovin pitkää aikaa pitää remontin keskellä. Se onkin ollut paljon äidilläni hoidossa. Välillä se toki pääsee uudelle takapihalle juoksemaan ja täytyy sen käydä remontin laatuakin varmistamassa silloin tällöin.

Jahas, mitäs täällä tehdään?

Laadunvalvontaa kosteussuojatöissä

Hyvältä näyttää!

Porvoo KR 15.9.2013

Sunnuntaina oli vuorossa syksyn toiseksi viimeinen näyttely Porvoossa. Ei oltu aiemmin oltu Porvoon näyttelyssä ja näyttelypaikkakin oli ilmeisesti eri kuin aiempina vuosina, mutta tänä vuonna paikka oli joka tapauksessa oikein kiva. Joka puolella oli tilaa tarpeeksi eikä tarvinnut olla tungoksessa. Pesin Eddien edellisenä päivänä sienimetsässä tarpomisen jälkeen ja se taisi olla näyttelypaikalla vielä sen verran väsynyt, että malttoi olla ihan rauhallisesti eikä koheltanut joka suuntaan niin kuin yleensä. Alkoi se kyllä taas jo parkkipaikalla autossa vinkua ja tähyili auton ikkunasta ulos.

Eddien kanssa avoimessa luokassa oli yksi uros. Meillä ei etukäteen ollut mitään ihmeempiä menestystavoitteita, kun koiria oli ilmoitettu näyttelyyn melko paljon (japseja oli 18) ja sekä avoimen luokan uros että junioriuros olivat menestyneet aiemmissa näyttelyissä hyvin.

Tuomarina oli kanadalainen Valerie Gervais, joka oli ihan mukava. Ei se paljoa kysellyt mitään, höpötti vaan koiralle jotakin.

Eddie meinaa nykyään aina istahtaa pöydällä jossain vaiheessa, en tiedä miksi. Ajattelin jossain vaiheessa syksyllä ostaa sille oman trimmauspöydän, niin saa kotonakin välillä harjoitella pöydällä seisoskelua ja saa harjattuakin sitä siinä pöydällä.

Eddie seisoi ajoittain oikein nätisti paikoillaan eikä pitänyt takajalkoja kovin takana niin kuin se usein tekee. Välillä se ei kyllä olisi millään malttanut seistä vaan tuli viereen istumaan ja sain korjata sen asentoa. Juokseminen ei sen sijaan nurmikolla taaskaan oikein sujunut. Eddie menee nenä maassa ja poukkoilee hajujen perässä ja jos yritän vähän innostaa sitä juoksemaan paremmin, alkaa se herkästi laukata.

Avoimen luokan kilpailuluokassa tuomari yllättäen nosti Eddien ykköseksi ja tuloksena ERI ja SA! Saatiin hieno vaaleanpunainen SA-ruusukekin!

Avoin kilpailuluokka, vasemmalla Eddie, oikealla Agrarium Tom Tom of Prashanti

Paras uros -kehään osallistui muistaakseni 6 tai 7 urosta. Ajattelin, että ehkä varasertiin voisi olla mahdollisuus, kun Eddie kerran voitti oman luokkansa, mutta että voihan se tuomari vielä vaikka huonojen liikkeiden takia pudottaa Eddien alemmaskin.

Paras uros -kehää, oikealla Saarnion Pakuriya, vasemmalla Eddie

Hämmästys oli melkoinen, kun tuomari ohjasikin Eddien junioriuroksen ohi ykkössijalle ja sen jälkeen haki valioluokan uroksista kaksi urosta Eddien eteen. Tässä letkassa juostiin vielä kierros ja se oli myös urosten lopullinen järjestys ja Eddie sijoittui paras uros -kilpailussa kolmanneksi! Koska ykkönen ja kakkonen olivat jo muotovaliota, tuli serti sitten Edille! Ihkaoikea ensimmäinen serti!

Serti!!

Kato koira, minkä sait!

Eddie ei tainnut oikein ymmärtää saavutustaan, se olisi vaan halunnut mennä moikkaamaan tyttökoiria.

Sertiruusuke saatiin jo kehässä, mutta kehien jälkeen menimme vielä hakemaan lisäpalkinnon. Valittavana oli pokaali, sininen syvä lautanen ja luukuvioinen keraaminen keksipurkki. Kullanvärinen pokaalikin oli kyllä tosi hieno ja hetken mietin, että olisiko pitänyt ottaa ensimmäisestä sertistä se pokaali, mutta päädyttiin kuitenkiin hienoon keksipurkkiin. Koira nukahti autoon takapenkille jo heti alkumatkasta, mutta jaksoi kotona takapihalla vielä poseerata hetken palkintojensa kanssa.

17 näyttelyä (kauhea määrä! Alunperinhän ajattelin käyväni sen kanssa ehkä parissa kolmessa näytelyssä...) siihen meni, mutta siinä se nyt on, hieno tummansini-valkoinen sertiruusuke! Kaksi enää puuttuu!

Agilitytreenit

Innostuin taas tilaamaan Edille pari uutta agilityestettä, kun vahingossa löysin niitä tarjouksessa netistä. Pari viikkoa sitten saapuivat Eddien uusi rengas ja kahden uuden hyppyesteen setti, ja eilen käytiin kokeilemassa niitä ekaa kertaa. Aiemmin meillä oli jo putki ja kaksi hyppyestettä, joten nyt saatiin ihan oikea pieni ratakin aikaiseksi.

Korkealta yli!

Luulin, että Eddie olisi jotenkin arastellut rengasta, kun ei olla sellaista hypätty muutamaan vuoteen ollenkaan, mutta sehän sujahti läpi heti oikein hienosti! Putkeakin se kävi juoksemassa itse edestakaisin jo kun vasta pystytettiin rataa.

Palkkakuppi toimi taas vähän liiankin hyvin ja Eddie karkasi sille jo esteiden välistä silloin tällöin.

Välillä se kyllästyi ja kävi syömässä jäniksenpapanoita maasta, mutta pääsääntöisesti se kyllä tuntui tykkäävän hyppimisestä.

Välipalatauko jäniksenpapanoiden parissa.

Eddie siis hyppi ihan hienosti eikä mitään epäröintiä ollut missään hypyssä, mutta oma ohjaaminen oli taas vähän hukassa... En ole pitkään aikaan ollut millään ohjatulla agilitytunnilla ja sen kyllä huomaa. Koira katoaa jonnekin selän taakse joka välissä ja ohjauksessa olen koko ajan myöhässä, ja sitten Eddie ehtii jo singahtaa ihan väärään suuntaan tai tosiaan karkaa sinne palkkakupille, kun en ehdi ohjata sitä uudelle esteelle.

Jossain vaiheessa tajusin ottaa vähän etäisyyttä koiraan ja ohjata sitä kauempaa enkä koko ajan juossut ihan Edin vieressä, ja se tuntuikin sopivan koirallekin paremmin. Saatiin jopa tehtyä ohijuoksu palkkakupin lähettyviltä seuraavalle esteelle ilman, että Eddie ainakaan kovin paljoa haikaili palkkakupin luokse.

Uudelle omalle takapihallekin päästään ehkä jo parin kuukauden päästä, niin on helpompi pitää Edillekin omia treenejä kuin nyt, kun joutuu joko autolla lähtemään vanhempien takapihalle tai pystyttämään esteet taloyhtiön takapihalle ja toivoa, ettei Eddie kovin paljoa talloisi taloyhtiön mummojen istuttamia kukkasia.

Tänään täällä on ollut kovin väsynyt pieni koira, joka kellahtaa lattialle ja ummistaa silmänsä, kun sen pikkuisia lihaksia hierotaan. Taisi ottaa koirallekin koville eiliset treenit.

Elokuun japsilenkki

Viime viikonloppuna oltiin pitkästä aikaa japsilenkillä. Ajattelin pitää Eddielle tehotreenin muiden urosten seurassa olemisesta, mutta paikalle ei pientä pentukoiraa lukuunottamatta tullutkaan muita uroksia, joten Eddie sai taas olla kinginä tyttöporukassa. Paikalla oli Panda ja Luna, toinen Luna ja Ella-pentu, Martin uusi pikkuveli Sulo ja uusi Mitzu-tyttönen.

Kuva: Tiia Vainio

Kuva: Tiia Vainio

Eddie unohti vanhan rakkautensa Lunan täysin, kun paikalla oli uusi tyttökoira. Eddie juoksi kieli pitkänä Mitzun perässä ja yritti välillä nuolla sen korvia. Tyttö ei kyllä ollut yhtään Edistä kiinnostunut vaan ärähteli välillä, jos Eddie alkoi liian tunkeilevaksi.

Ihan nätisti tässä vaan haistelen. Kuva: Tiia Laaksovirta

Eddie yrittää kuiskutella korvaan mukavia, mutta Mitzu ei näytä kovin innostuneelta. Kuva: Tiia Laaksovirta

Pentukoirat ja muut tytöt juoksivat keskenään, mitä nyt jonkun piti välillä käydä komentamassa leikkiviä pentuja. Eddie ei ollut pennuista juurikaan kiinnostunut, välillä kävi niitä haistelemassa ja vähän heilutti häntää, mutta Mitzu-tyttönen oli niin ylivoimaisen vastustamaton, että ei Eddie juuri mitään muuta huomannut. Omaa kameraa meillä ei nyt ollut mukana, joten täytyi lainata muiden ottamia kuvia.

Kuva: Tiia Vainio

Kuva: Tiia Vainio

Kiitokset lenkkiseurasta!

Eddie 4v!

Edillä oli eilen synttärit. 4 vuotta, sehän on jo ihan aikuinen. Vieläkin sitä tulee sanottua koilanpennuksi ja vedottua siihen, että se on niin nuori vielä. Ikävuosien 3-4 välillä se on oppinut antamaan läpsyn vuorotellen molemmilla etujaloilla (ja joskus, jos se on oikein innostunut, molemmilla samaan aikaan), se useimmiten tulee itse sisälle parvekkeelta haukahtamisen jälkeen (se ei siis saisi haukkua parvekkeella vaan joutuu sisälle, jos se haukkuu. Haukkumista se ei täysin ole lopettanut, mutta osaa itse haukuttuaan tulla sisälle...), sen koirarotuinho on laajentunut basenjista ja corgista myös pumiin ja kaikkiin lyhytkuonoisiin, rohiseviin koiriin. Sen lempilelu on edelleen Ikeasta ostettu pupu, joka oli mukana silläkin matkalla, kun haettiin Eddie kotiin kasvattajalta (tai pupu on jo pupu2, mutta samanlainen kuin ekakin) ja se edelleen haukkuu polkupyörille (läpsyn se oppi antamaan kolmessa sekunnissa, mutta neljässä vuodessa se ei ole oppinut, ettei pyörille saa haukkua).

Hyvää syntymäpäivää rakas pikku-Eddie!

Eddien kesä

Eddien kesä on kulunut melko tavanomaisissa merkeissä. Kamerasta hajosi muistikortti, joten kovin paljoa kuvia ei tänä kesänä ole tullut otettua, ja muutenkin blogin kirjoittaminen on laiskottanut, kun mitään erityistä ei taaskaan ole tapahtunut.

Heinäkuussa pyörähdimme Hyvinkään näyttelyssä, vaikka suunnittelinkin peruvani sen tuomarimuutoksen takia. Lähdettiin sitten kuitenkin viettämään aurinkoista päivää, ja tuloksena ERI oli oikein positiivinen yllätys. Edin kehäkäyttäytymisessä olisi edelleenkin parantamisen varaa, eikä se taaskaan olisi malttanut seistä paikoillaan. Juostessakin meinasin kompastua siihen pariin kertaan, kun se yritti sinkaista kehästä ulos tyttökoiran perään.

Näyttelyn lisäksi ollaan mökkeilty. Mökillä ohjeelmaan kuuluu tietysti veneilyä ja rannassa ja mökkitiellä juoksentelua. Rapujuhliakin Eddie on taas päässyt viettämään, samoin kalastamaan (ja syömään) muikkuja ja kuhaa.

Eddie heitti heinäkuussa myös talviturkkinsa, kun se liukastui rantakivillä ja tipahti järveen. Hienosti se pysyi pinnalla ja ui kohti laituria, johon sain sen nostettua. Mitään se ei kyllä oppinut, vaan hetken kuivateltuaan laiturilla se oli taas rannalla kauhomassa vettä tassuillaan. Ja tietysti se tipahti uudestaan järveen, mutta nyt osasi kääntyä itse takaisin kohti rantaa ja nousi itse ylös. Ei se uimisen ideaa siltikään tajunnut, vaan tykkää edelleen vaan kahlata ja loiskuttaa vettä tassullaan. Lisäksi se repii sammalta maasta, heittää sen veteen ja sitten tassullaan kalastaa sammalen taas ylös järvestä. Hupinsa kullakin.

Pari näyttelyä on vielä tiedossa syksylle. Ilmoitin Edin jo Porvoon näyttelyyn ja Hämeenlinnan ryhmänäyttely olisi ehkä vielä suunnitelmissa.