maanantai 24. joulukuuta 2012

sunnuntai 16. joulukuuta 2012

Joulukuun japsilenkki

Joulukuun japsilenkille lähdimme Keimolan moottoriradalle, jossa käytiin kerran jo aiemmin tänä vuonna. Paikalla olivat Eddien lisäksi tuttuun tapaan Luna ja Panda sekä toinen Luna, joka tavattiin aiemmin tällä viikolla japsien joukkotarkastuksessa, mutta lenkillä ei aiemmin oltu samaan aikaan oltu.

Japsikasa, kaikki neljä koiraa kuvassa.
Luulin, että Keimolassa olisi hyvin tallattuja polkuja pitkin vanhaa moottorirataa, sillä se on kai aika suosittu koiranulkoilutuspaikka, mutta aika paljon jouduttiinkin tarpomaan hangessa eikä polkuja niin paljoa ollutkaan.

Toinen Luna ja Eddie
Panda
Toinen Luna
Eddie on aiemminkin lenkeillä ollut kovasti sen tyttökoiran perässä, jota ei ole aiemmin tavannut. Nytkin se juoksi toisen Lunan perässä oikeastaan koko lenkin ajan.

Eddie
Toinen Luna
Panda ja Luna alkavat olla jo tuttuja koiria ja ne ärähtävät Edille, jos se menee liian lähelle, ja Eddie varmaan tietää jo sen eikä edes yritä mennä kiusaamaan niitä.

Panda edestä
Panda takaa.

Panda ja Luna tyytyivät juoksemaan keskenään, mitä nyt välillä piti käydä kiusaamassa toista Lunaa ja haukkumassa sille.

Luna ja Panda
Eddie
Luna
Yksi toinen koira tuli vastaan, samoin muutama moottoripyörä, mutta muuten saatiin taas olla lenkillä ihan vaan keskenämme ja koirat juoksentelivat vapaana ympäriinsä.

Luna ja Panda
Luna?
Eddie
Toinen Luna jaksoi kärsivällisesti Ediä, vaikka Edin ihastus olikin kovin yksipuolista.

Toinen Luna ja Eddie

lauantai 17. marraskuuta 2012

Japsilenkki koirametsässä 17.11.2012

Marraskuun japsilenkille lähdettiin Helsingin koirametsään (entinen Sipoon koirametsä), paikalle tuli tänään meidän lisäksi vain Luna ja Panda.

Eddie odottaa vakavana lenkille lähtöä. Pitäisi taas leikata nuo sen korvakarvat lyhyemmiksi...


Paikalle löydettiin navigaattorin avulla ihan hyvin ja sääkin oli ihan ok, vaikka matkalla satoi aika kovaakin hetken aikaa. Lenkilläkin vähän tihutti ja metsä oli ihan märkä ja kurainen, mutta ei nyt kovin pahasti kastuttu kuitenkaan.


Eddie alkaa olla jo kaveria Pandan ja Lunan kanssa ja innostui taas juoksemaan ja leikkimäänkin.



Muita koiria ei juurikaan tullut vastaan, joten koirat sai taas olla irti koko lenkin ajan. Metsässä oli paljon kaatuneita puita, joiden yli Edikin hyppi hienosti. Tekisi taas mieli mennä sen kanssa jonnekin agilitykurssille pitkästä aikaa.



Koirametsä oli paljon isompi alue kuin kuvittelin ja tosiaan ihan metsä. Mitään valmiita reittejä ei oikein ollut (tai ei ainakaan tiedetty, että olisi), mutta polkuja meni metsässä ristiin rastiin ja niitä käveltiin ja koirat sinkoili ympäriinsä.


Eddie juoksenteli tänään Pandan kanssa paljon. Välillä ne juoksi kahdestaan jonnekin mutkan taakse, mutta pysyivät aika lähellä meitä kuitenkin.




Onnistuttiin myös vähän eksymään metsään, kun niitä viittoja ei ollut missään ja Tiialla ja mulla oli molemmilla niin huono suuntavaisto, ettei tiedetty kyllä välillä yhtään, missä oltiin. Hämäräkin alkoi jo tulla, mutta löydettiin onneksi pienen mutkan kautta takaisin samalle pellolle, mistä lähdettiin!




Lopuksi yritettiin saada vielä yhteiskuva koirista. Se olikin aika hankalaa, aina joku koirista yritti vaivihkaa siirtyä muualle, tai Eddie jonkun tytön takapuolessa kiinni.


Koira oli kyllä aika kurainen lenkin jälkeen, en ollut edes tajunnut ottaa pyyhettä sille mukaan, mutta onneksi autossa on suojapeitto takapenkillä...


sunnuntai 4. marraskuuta 2012

Viikonlopun ulkoiluja

Käytiin viime viikonloppuna kävelyllä Munkkiniemen rannassa. Yöllä oli satanut vähän lunta ja sitä oli vielä nurmikoilla jonkin verran ja maa jäässä. Nyt kaikki lumi on jo sulanut pois.


Sää oli pitkästä aikaa ihan suhteellisen kaunis, joten ulkoilijoita oli paljon joka puolella. Lintujakin bongattiin, ensin vastaan tuli pari kanadanhanhea.


Eddie ei lintusista oikein välittänyt, se katseli mieluummin maisemia ja ihmisiä.


Lenkin lopulla vastaan tuli yllättäen kaksi muutakin japsia, vajaa kolmevuotiaat siskokset, joista Eddie tykkäsi kovasti, ja taisi tytötkin tykätä Edistä! Täällä näkee niin harvoin muita japseja ja vaikka melko epäsosiaalinen koiranulkoiluttaja olenkin tavallisesti, on muiden japsinomistajien kanssa oikein mukava jutella.


Kiva koirakansalainen -kurssilla ollaan nyt käyty muutama kerta ja se vaikuttaa ihan kivalta. Tein sille tuollaisen oman välilehden, niin pysyy itselläkin muistissa, mitä kaikkea kurssilla tehdään. Ohjaaja on oikein mukava ja Eddiekin on, yllättävää kyllä, ollut oikein vastaanottavainen opetuksen suhteen. Välillä se toki kyllästyy, jos joku tehtävä on sen mielestä ihan tyhmä (niin kuin vaikka käsikosketus. Eddie koskee ehkä kaksi kertaa peräkkäin nenällään käteen, sen jälkeen se kokeilee, onko pakko todella koskettaa ja vain lähestyy kuonollaan kättä, mutta ei koske. Kun edelleenkin on pakko koskettaa kättä, se kyllästyy ja jää vaan istumaan ja tuijottaa silmiin eikä tee elettäkään käden suuntaan...), mutta pääsääntöisesti se tekee nakinpalan takia melkein mitä tahansa.



Lunta tosiaan ei enää ole maassa, mutta saisi minun puolestani nyt nopeasti taas kylmetä ilman, niin olisi kuivempaakin. Pitäisi varmaan opettaa Eddie ravistelemaan turkkinsa käskystä, koska nyt se on useamman kuraisen lenkin jälkeen ravistellut itsensä heti eteisessä, kun ollaan tultu sisään, ja hiekkaroiseita muuten lentää yllättävän korkealle pienestäkin koirasta...


tiistai 23. lokakuuta 2012

Eddien päivä

Laitoimme webkameran kuvaamaan olohuoneen lattiaa, jotta nähtäisiin, mitä tuo elikko tekee yksinään päivisin. Eddie oli tänään yksinään vajaa kahdeksan tuntia, kun oltiin molemmat Jukan kanssa aamuvuorossa töissä. Tuo on ehkä pisin aika, mitä se ikinä on yksin, yleensä aika on lyhyempi, kun minulla ei aamuvuoroja niin kovin paljoa ole.

Kamera alkaa siis kuvata aina, kun tunnistaa liikettä, ja Eddie nukkui kameran kellon mukaan useamman tunnin tuossa matolla.

Viime viikolla kamera oli parina päivänä kuvaamassa sohvan vierustaa ja Eddie näkyi siinä nukkumassa useamman tunnin ajan. Todennäköisesti tänäänkin, kun Ediä ei näy olkkarin matolla nukkumassa, nukkuu se varmaan lempipaikassaan sohvan vieressä. Joskus oisi koiranelämä ihan kivaa itsellekin.


sunnuntai 21. lokakuuta 2012

Lokakuun japsilenkki

Lokakuun pääkaupunkiseudun japsilenkki oli Tremanskärrin luontopolulla, samassa paikassa kuin keväällä ensimmäinen lenkki. Vettä ja mutaa oli jokapuolella, mutta oltiin tällä kertaa varustauduttu kumppareilla, joten se ei haitannut. Kovin paljoa hyviä kuvia ei saanut otettua, mutta tässä joitakin.


Lähdimme 3,7 kilometrin luontopolkua pitkin, muta todennäköisesti kiersimme pidemmänkin lenkin. Viittoja ei oikein ollut missään, joten reitistä ei ollut ihan selvyyttä.


Paikalla oli Eddien lisäksi Luna, Kide ja mäyräkoira Nelli. Koirat sai olla vapaana melkein koko lenkin ajan ja kivasti kaikki juoksenteli eikä mitään tappeluitakaan tullut.


Eddiekin innostui oikeastaan ekaa kertaa japsilenkillä sinkoamaan ympäriinsä samalla tavalla kuin miten se sinkoilee, kun ollaan kahdestaan sen kanssa lenkillä. Muista japseista Luna sinkoili ihan samalla tavalla kuin Eddie!


Tytöt piti Eddien hyvin kurissa, jos se yritti alkaa liian tunkeilevaksi, eikä se loppumatkasta enää edes juossut koko aikaa tytön takamuksessa kiinni vaan pystyi jopa juoksemaan ja leikkimään muutenkin.


Kaikki koirat jaksoi tosi hyvin matkassa, pieni mäyräkoirakin pysyi japsien vauhdissa töppöjaloillaan. Hauskaa oli taas, kiitokset muille lenkistä!


lauantai 13. lokakuuta 2012

Syksyn lenkkeilyä

Vapaalle viikonlopulle osui pitkästä aikaa poutainen päivä, joten lähdimme Edin kanssa pidemmälle kävelylle vähän kauemmas. Yleensä tulee kuitenkin käveltyä noita aika samoja ulkoilureittejä pitkin, niin välillä on kiva lähteä jonnekin muuallekin. Ajoimme siis muutaman kilometrin päähän Paloheinään, josta kiersimme Haltialan tilan kautta kohti Pitkäkoskea ja lopulta takaisin Paloheinään.


Paikka nyt tänään sinänsä oli hyvinkin tuttu, koska tuolla päin on tullut liikuttua paljonkin ja joka talvi käydään siellä hiihtämässäkin, kun siinä melkein vieressä asuin pitkään, mutta koiran kanssa harvemmin on tuolla tullut käytyä.


Luulisin, että koirakin tykkää, kun välillä pääsee lenkille uusiin maisemiin ja uusien hajujen pariin. Tai mistäs sitä tietää, ei tuosta oikein ota selvää... Aina se näyttää ihan samalla tavalla hymyilevältä ja iloiselta.


Pyöräilijöitä, lenkkeilijöitä ja rullasuksihiihtäjiä oli tosi paljon liikkeellä, mutta niiden ohittaminen sujui ihan mallikelpoisesti tänään. Kaipa tuo otus alkaa vihdoin tajuta, että ihan kaiken liikkuvan perään ei ole pakko sännätä ja haukkua. Epämääräinen skeittilautailija sai vielä pienen haukahduksen peräänsä, mutta muille Edi ei juuri haukkunut, mikä oli oikein kiva juttu. Takaa tulevat ja kovaa menevät pyörät on edelleenkin hankalia, kun Eddie säikähtää välillä niitä ja säikähtäessään reagoi usein haukkumalla, mutta toivottavasti senkin saisi kitkettyä pois vielä jossain vaiheessa. Moni pyöräilijä ei kyllä ajattele ollenkaan sitä, että voisivat kiertää koiran vähän kauempaa tai edes vähän hidastaa vauhtia. Ei olisi pakko sujahtaa ihan vierestä täysiä ohi, kun niitä säikähtää välillä itsekin.


Haltialassa pysähdyttiin kahville, ja koirallekin tuotiin ulos oma vesikuppi. En taas tajunnut ottaa Edin omaa matkapulloa mukaan, niin oli kiva, että antoivat kahvilasta tyhjään muovirasiaan vettä.


Lampaat oli ilmeisesti viety sisälle, mutta Haltialan naudat oli ulkona. Ne oli sen verran kaukana, että Eddie ei niistä juuri välittänyt. Possuja se vähän ihmetteli ja haukahtikin niille, kun ne tonkivat mudassa.


Yllättävän vähän väkeä Haltialassa tänään oli, vaikka ilma tosiaan oli pitkästä aikaa oikein hyvä. Vähän pilvistä tosin, mutta ei kuitenkaan satanut ollenkaan.

Voiko enää pöhkömpää ilmettä koiralla olla?
Kahvien jälkeen lähdettiin Pitkäkosken suuntaan ja yritettiin oikaista jotakin tietä pitkin metsän läpi takaisin Paloheinään, mutta meidän oikopolkumme kiersikin aika paljon pidemmän matkan kuin mitä se suoraan menevä tie olisi mennyt.


Eddiekin alkoi jossain vaiheessa vähän väsyä. Silloin se alkaa ulkona kiskoa hihnassa paljon enemmän kuin normaalisti ja sinkoaa joka suuntaan. Kiva kuitenkin, että se jaksaa niin hyvin, itse yleensä väsähtää aiemmin kuin tuo koira. Yli kolme tuntia yhteensä kului koko reissussa, joten päikkärit maistuivat pikku-Eddielle oikein hyvin, kun taas päästiin kotiin!