Talven tuntua

Viime viikolla tuli pitkän odotuksen jälkeen lunta maahan ja siitäkös koira taas innostui. Ainahan se on ollut innokas ulkoilija ja jaksaa nykyään pitkiäkin lenkkejä, mutta lumesta se tykkää erityisesti.

Eddie kulkee ulkona nenä kiinni lumen pinnassa ja nuuskii ja sinkoilee paikasta toiseen. Ilmeisesti kaikki hajutkin jää lumeen jotenkin paremmin kiinni, koska se selvästi enemmän seuraa muiden koirien jälkiä kuin jos lunta ei ole maassa.

Välillä se työntää kuononsa ihan syvälle lumihankeen, tai jos alkaa väsyttää, se kellahtaa selälleen kierimään kinokseen.

Lumipalloistakin se tykkää. Niiden perään se juoksee innokkaasti eikä millään malta odottaa paikallaan niin kauaa, että pallon saa oikeasti heitettyä, vaan välillä se sinkoaa juoksemaan jonkun näkymättömän perään ja sitten ihmettelee, kun ei löydäkään maasta mitään.

Heitä jo se pallo!

Lumessa on myös kiva juosta korvat takana niin kovaa kuin pääsee.

Tai oikeastaan missä tahansa on kiva juosta niin kovaa kuin pääsee, oli lunta tai ei.

Omistajakin on tyytyväinen, kun ei tarvitse olla pesemässä koiran tassuja jatkuvasti. Lattiat pysyvät siistimpänä, kun hiekkaa ei kantaudu koko ajan koiran mukana sisään (ei, en edelleenkään imuroi viittä kertaa päivässä).

Vähän liian vähän aikaa sitä taas kesti. Nyt on pari päivää ollut taas plussalla, ulkona sataa vettä (olipa ylläri, että vapaapäivänä sataa vettä) ja lumikinokset pienenvät uhkaavasti.

Kävelytiet on ihan jäässä ja niin liukkaita, että koirankin tassut lipesivät vähän väliä, kun päivällä oltiin ulkona, ja sekin tyytyi tassuttelemaan hitaasti eikä juoksennellut paikasta toiseen niin kuin yleensä.