Kesän kuulumisia

Blogin päivittäminen on taas pahasti jäänyt loppukevään ja alkukesän aikana. Ensin oli tietokoneongelmia enkä saanut kuvia lisättyä, ja viime viikkoina on sattuneesta syystä ollut paljon kaikkea muuta tekemistä.

Pääsiäisenä oli lämmintä ja aurinkoista, joten lähdettiin Eddien kanssa pitkälle lenkille.

Eddie nauttii pullakahveista ja rapsutuksista.

Kahdessa näyttelyssä käytiin Eddien kanssa erkkarin jälkeen, kummastakaan ei oikein ole mitään sanottavaa. Tuloksena EH ihan ok arvostelulla, mutta kummassakin jäi Eddien huono esiintyminen harmittamaan. Olisi edes esittäminen itse sujunut hyvin, niin voisi olla tuohonkin tyytyväinen, mutta ekassa näyttelyssä Eddien seisomisesta ei tullut yhtään mitään ja tokaan näyttelyyn etukäteen harjoittelin paikoillaan seisomista, niin siellä ei tietenkään edes tarvinnut seistä maassa paikoillaan ollenkaan vaan sen sijaan juokseminen meni meillä huonosti. Nyt ollaan näyttelyistä kesälomalla, ehkä syksymmällä taas uudestaan.

Toukokuun puolessa välissä ajeltiin muutama sata kilometriä katsomaan tällaisia naperoita.

5 viikkoa vanha marsu.

 Ja tämmöinen meille muutti toukokuun lopussa!

8 viikkoa vanhalla marsulla on jo vähän pidemmät jalat.

Pikkutyyppi on Eddien pikkuserkkupuoli (tai jotain sinnepäin) Tamilan Hokusai Haru, tuttavallisemmin Bono. Tai Pontsohan siitä heti tuli.

Bono 8 viikkoa.

Bono on oikein reipas pieni otus. Se ei pelkää oikein mitään, juoksee häntä heiluen kaikkien syliin pureskelemaan sormia ja lähtee vieraissakin paikoissa heti tutkimaan ympäristöä. Se ei toistaiseksi ole juurikaan ottanut kävelyaskelia vaan juoksee joka paikkaan ja virtaa siinä riittää kyllä useammankin koiran tarpeiksi, mutta rauhoittuu myös helposti nukkumaan tai järsimään luuta tai pahvilaatikkoa ja leikkii yksinäänkin leiluilla.

Hyökkäys kukkasen kimppuun.

Eddie oli ensimmäisen illan tosi innoissaan Bonosta, mutta sitten sitä alkoi kyllästyttää ja muutaman päivän lähinnä murisi Bonolle, jos se yritti tulla liian lähelle. Sitten seurasi parin viikon täydellinen välinpitämättömyys ja Ediä ei olisi voinut vähempää kiinnostaa koko riehuva otus. Ei siis juuri noteraannut koko pentua, murahteli vain, jos se tuli liian lähelle. Nyt ne on jopa vähän juosseet keskenään pihalla ja Eddie käy haistelemassa Bonoa ja välillä heiluttaa sille häntää, joten ehkä Eddiekin pian tajuaa, että tuohan voi olla ihan kivakin.

Isoveli on vähän väsynyt.

Tosi kärsivällisesti Eddie kuitenkin suhtautuu pikkuriiviöön. Pienistä riehumisista se ei niin välitä ja nykyään antaa pennun vähän kiskoa karvoistakin, mutta komentaa kyllä selvästi, jos riehuminen menee liian rajuksi. Bonokin kyllä uskoo helposti ja antaa Eddien olla rauhassa, kun se niin käskee. Eiköhän niistä kaverit tule jossain vaiheessa!

Minäkö muka riiviö?

Osaakohan tuo ipana edes pelata jalkapalloa?

Bonon kanssa ollaan aloitettu jo pentukoulu ja käyty tutustumassa lampaisiin, hevosiin ja kanoihin. Vieraita on käynyt kylässä ja käytiin lentokentän vieressä kalliolla katselemassa ihan läheltä yläpuolelta laskeutuvia lentokoneitakin. Hihnassa se kävelee oikein hienosti ja jaksaa jo aika pitkiä lenkkejäkin, ainakin 11-viikkoiseksi vauveliksi. Sormia ja varpaita se pureskelee kovasti, mutta kun verrokkina on Eddie, johon ei ensimmäiseen puoleen vuoteen voinut koskea ollenkaan ilman, että se oli joko ranteessa ja nilkassa kiinni ja jonka suurinta hupia oli hypätä, ottaa takin helmasta hampailla kiinni ja kiskaista, on siihen nähden Bono oikein kiltti ja rauhallinen pikku pentu.

Vähän vaan maistan sormesta.

Eddie katselee ylväänä.

Yksin ollessaan Pontso jää pentuaitaukseen, ettei mene kiusaamaan Ediä kovasti, kun kukaan ei ole valvomassa, ja on jäänytkin sinne ihan nätisti eikä ole jäänyt kiljumaan perään ollenkaan. Aitaukseen se myös rauhoittuu nukkumaan nopeasti vaikka oltaisiinkin kotona, ja saa syödä puruluita rauhassa niin ettei Eddie yritä varastaa niitä siltä. Jotain koiraporttiviritelmää mietittiin, millä saisi vähän eristettyä noita myöhemminkin toisistaan sitten, kun pentu kasvaa.

Isot pojat saa olla koko kämpässä.

Vauveli leikkikehässä.

Oma piha on kyllä kiva pennun kanssa! Ja se, että on kesä, vaikka lämmintä ja aurinkoista nyt ei olekaan ollut. Pontso tekee kivasti pissit ja kakit ulos ainakin, jos itse on nopea viemään sen ulos. Eddien kanssa talvella piti aina ensin pukea itse päälle ja kantaa se kerrostalossa rappuset alas, ja useinhan se ehti jo pissata sisälle ennen kuin oli kaikki saanut valmiiksi. Bono on helppo napata kainaloon heti kun se herää tai alkaa muuten vaan näyttää siltä, että kohta saattaa lirahtaa, ja kiikuttaa se takaovesta pihalle. Usein se juoksee takapihalle, tekee pikku pissit ja kakit ja juoksee sitten takaisin sisälle. Pihalla se saa myös riehua ja hengata muuten vaan, sisällä sitten enimmäkseen nukutaan tai syödään.

Mites se nyt tolleen kellahti..?

Pöydällä seisomistakin ollaan jo treenattu, sekä tietenkin kaikenlaista käpälöintiä. Harjaamisessa on vielä pieniä haasteita, kun ei tuo meinaa pysyä paikoillaan niin pitkiä aikoja, mutta ei sentäs yritä syödä harjaa niin kuin Eddie pentuna. Kynnetkin saa oikein nätisti leikattua.

Bono 9 viikkoa.

Bono 10 viikkoa.

Ja tosi nopeasti se kasvaa! Tuntuu, että aina kun se herää päikkäreiltä, on se taas sentin korkeampi kuin ennen. Kaulapanta piti vaihtaa isompaan ja sille on tullut jalkoja selvästi lisää.

Pojat pellossa.