Porvoo KR 15.9.2013

Sunnuntaina oli vuorossa syksyn toiseksi viimeinen näyttely Porvoossa. Ei oltu aiemmin oltu Porvoon näyttelyssä ja näyttelypaikkakin oli ilmeisesti eri kuin aiempina vuosina, mutta tänä vuonna paikka oli joka tapauksessa oikein kiva. Joka puolella oli tilaa tarpeeksi eikä tarvinnut olla tungoksessa. Pesin Eddien edellisenä päivänä sienimetsässä tarpomisen jälkeen ja se taisi olla näyttelypaikalla vielä sen verran väsynyt, että malttoi olla ihan rauhallisesti eikä koheltanut joka suuntaan niin kuin yleensä. Alkoi se kyllä taas jo parkkipaikalla autossa vinkua ja tähyili auton ikkunasta ulos.

Eddien kanssa avoimessa luokassa oli yksi uros. Meillä ei etukäteen ollut mitään ihmeempiä menestystavoitteita, kun koiria oli ilmoitettu näyttelyyn melko paljon (japseja oli 18) ja sekä avoimen luokan uros että junioriuros olivat menestyneet aiemmissa näyttelyissä hyvin.

Tuomarina oli kanadalainen Valerie Gervais, joka oli ihan mukava. Ei se paljoa kysellyt mitään, höpötti vaan koiralle jotakin.

Eddie meinaa nykyään aina istahtaa pöydällä jossain vaiheessa, en tiedä miksi. Ajattelin jossain vaiheessa syksyllä ostaa sille oman trimmauspöydän, niin saa kotonakin välillä harjoitella pöydällä seisoskelua ja saa harjattuakin sitä siinä pöydällä.

Eddie seisoi ajoittain oikein nätisti paikoillaan eikä pitänyt takajalkoja kovin takana niin kuin se usein tekee. Välillä se ei kyllä olisi millään malttanut seistä vaan tuli viereen istumaan ja sain korjata sen asentoa. Juokseminen ei sen sijaan nurmikolla taaskaan oikein sujunut. Eddie menee nenä maassa ja poukkoilee hajujen perässä ja jos yritän vähän innostaa sitä juoksemaan paremmin, alkaa se herkästi laukata.

Avoimen luokan kilpailuluokassa tuomari yllättäen nosti Eddien ykköseksi ja tuloksena ERI ja SA! Saatiin hieno vaaleanpunainen SA-ruusukekin!

Avoin kilpailuluokka, vasemmalla Eddie, oikealla Agrarium Tom Tom of Prashanti

Paras uros -kehään osallistui muistaakseni 6 tai 7 urosta. Ajattelin, että ehkä varasertiin voisi olla mahdollisuus, kun Eddie kerran voitti oman luokkansa, mutta että voihan se tuomari vielä vaikka huonojen liikkeiden takia pudottaa Eddien alemmaskin.

Paras uros -kehää, oikealla Saarnion Pakuriya, vasemmalla Eddie

Hämmästys oli melkoinen, kun tuomari ohjasikin Eddien junioriuroksen ohi ykkössijalle ja sen jälkeen haki valioluokan uroksista kaksi urosta Eddien eteen. Tässä letkassa juostiin vielä kierros ja se oli myös urosten lopullinen järjestys ja Eddie sijoittui paras uros -kilpailussa kolmanneksi! Koska ykkönen ja kakkonen olivat jo muotovaliota, tuli serti sitten Edille! Ihkaoikea ensimmäinen serti!

Serti!!

Kato koira, minkä sait!

Eddie ei tainnut oikein ymmärtää saavutustaan, se olisi vaan halunnut mennä moikkaamaan tyttökoiria.

Sertiruusuke saatiin jo kehässä, mutta kehien jälkeen menimme vielä hakemaan lisäpalkinnon. Valittavana oli pokaali, sininen syvä lautanen ja luukuvioinen keraaminen keksipurkki. Kullanvärinen pokaalikin oli kyllä tosi hieno ja hetken mietin, että olisiko pitänyt ottaa ensimmäisestä sertistä se pokaali, mutta päädyttiin kuitenkiin hienoon keksipurkkiin. Koira nukahti autoon takapenkille jo heti alkumatkasta, mutta jaksoi kotona takapihalla vielä poseerata hetken palkintojensa kanssa.

17 näyttelyä (kauhea määrä! Alunperinhän ajattelin käyväni sen kanssa ehkä parissa kolmessa näytelyssä...) siihen meni, mutta siinä se nyt on, hieno tummansini-valkoinen sertiruusuke! Kaksi enää puuttuu!