Erkkari 22.3.2014 ja kevätharrastuksia

Japsierkkari oli tänä vuonna jo maaliskuussa. Pari päivää ennen erkkaria tuli tieto, että alkuperäinen paikka Klaukkalassa oli mennyt käyttökieltoon, mutta onneksi korvaava paikka järjestyi pika-aikataululla Hyvinkäältä.

Menestystavoitteita ei meillä erkkariin ollut tänäkään vuonna, etenkin kun koiran karvalähtö oli taas kerran helmi-maaliskuussa, ja viimeiset pohjavillan rippeet irtosivat edellisenä päivänä pesun yhteydessä. Koiran kuivaksi föönaaminen pesun jälkeen kesti noin 15 minuuttia, mikä ehkä kertoo turkin määrästä (tai siis sen vähäisyydestä) jotakin...

Löytyisiköhän taskusta jotain..?

Eddien käytös näyttelypaikalla oli taas yhtä pimahtanutta kuin aiemminkin. Se vinkui ja heilutteli tassujaan tyttökoirien suuntaan ja murahteli muille uroksille.

Eddien kanssa avoimessa luokassa oli neljä muuta koiraa. Eddie jäi porukan vitossijalle tuloksella EH, mutta ihan kivalla arvostelulla. Tuomari oli kai aika tarkka koosta ja osat koirat mittasikin, joten iso koko ilmeisesti verotti Eddienkin sijoitusta. Se oli kiva huomata, että Eddien paikoillaan seisoskelu on parantunut selvästi. Se pitää mielestäni jalkoja ihan hyvässä asennossa ja jopa malttaa seistä paikoillaan pitkänkin aikaa. Juokseminen nyt edelleen on mitä on, kun vauhtia riittää vähän turhankin paljon, ja aina se bongaa kehän laidalta jotain mielenkiintoisempaa, minkä luo se yrittää juosta.

Turkki näyttää tässä mielestäni yllättävän hyvältä, kun ottaa huomioon, että pohjavillaa ei ole juuri ollenkaan.

 Paikalla oli taas Eddien sukulaisiakin, nähtiin Eddien äiti, mummo ja pikkusisko.

Eddien äiti Pinja, Eddie siis kuvassa oikealla.

Jukka ja Eddie osallistuivat taas mies ja koira -kilpailuun. Voittoa ei vieläkään tullut vaan piti tyytyä kolmanteen ja viimeiseen sijaan. Tuomarin mielestä Eddie oli kolmesta koirasta vaikein esitettävä, koska se vetää ja menee niin kovaa, mutta minusta se esiintyi Jukan kanssa oikein hyvin.

Ai miten niin se vähän vetää...

Oli pitkä, mutta oikein mukava päivä. Ensi vuonna erkkari onkin Kuopiossa, saa nähdä, tuleeko sinne lähdettyä.

Näyttelykausi on siis avattu taas tältä vuodelta. Toiveissa olisi kesän tulevissa näyttelyissä saada Eddielle toinen serti. Näyttelyiden lisäksi aloitettiin muutama viikko sitten taas juokseminen Eddien kanssa talven ja remontin aiheuttaman tauon jälkeen. Ollaan taas pikkuhiljaa vähän pidennetty juoksumatkaa. Ensin tehtiin pari 3-4 kilometrin lenkkiä ja kun ne sujuivat hyvin, tehtiin tällä viikolla jo 6 kilometrin juoksulenkki Eddienkin kanssa. Eddien kanssa tulee juostua aina vähän kovempaa kuin mikä juoksuvauhtini on ilman koiraa, 6 km meni ihan vähän alle 40 minuuttiin.

 
Eddie juoksee kyllä nykyään tosi hyvin. Se ei juurikaan edes yritä pysähtyä nuuskimaan mitään, vaan juoksee edellä korvat hörössä tasaista vauhtia. Aiemmin yritin opettaa Eddien siihen, että se pysähtyisi pissalle vain käskystä, mutta nyt olen siitä luopunut ja se saa pysähtyä pissatauolle aika lailla oman halunsa mukaan, koska se ei juurikaan omaa juoksemistani haittaa. Turhia ei juoksulenkillä saa jäädä haistelemaan, mutta onhan ihmisjuoksijoillakin kisoissa Bajamajat, niin kai nyt pieni koirakin saa välillä pysähtyä pissille.

Tänään käytiin vapaapäivän kunniaksi oikein pitkällä aamulenkillä. Aurinko paistoi ja linnut lauloivat. Aikaa meillä meni 2,5 tuntia, kun kierrettiin Haltialan tilan ja Niskalan peltojen kautta Pitkäkoskelle. Matkalla nähtiin kaikenlaista keväistä, leskenlehtiä oli jo ojan reunassa ja peipot ja kiurut lentelivät ja lauloivat pellolla. Telkkäkin ui joessa.

Eddie pääsi pellolle juoksemaan ja tonkimaan mutaista maata. Reippaasti se jaksoi koko lenkin, mutta nyt kyllä uni maistuu.

Eddie koirakylpylässä

Japsilenkin sijasta tehtiin vaihteeksi vähän erilaisempi reissu Helsingin koirakylpylään. Eddiehän on aina tykännyt vedestä kovasti, mutta ei ole ikinä uinut (tai no viime kesänä vahingossa, kun tipahti mökillä järveen), joten ilmoitin sen innolla mukaan. Vähän kyllä jännitti, että miten uiminen siltä sujuu.

Eddie odottaa omaan vuoroaan altaaseen.

Paikalle tuli yhdeksän koiraa ja oltiin kolmessa vuorossa, kolme koiraa kerrallaan. Eddie oli toisessa vuorossa yhdessä Lunan ja Ellan kanssa.

Ensimmäisessä uintivuorossa ollut Panda vaikuttaa tyytyväiseltä omaan suoritukseensa.

Mukana oli paljon ensikertalaisia ja pieninä koirina japsit vuorotellen kannettiin pelastusliivit päällä altaaseen ja mukana ollut ohjaaja opasti koiraa uinnissa. Omistajan tehtävänä oli kävellä altaan reunaa pitkin ja kehua koiraa.

Ella matkalla altaaseen.

Eddie vahti tyttökoirien uintia. Se juoksi uivan tyttökoiran rinnalla altaan reunalla ja välillä haukahteli.

Sitten oli Eddien vuoro! Ohjaaja nappasi hauvan syliin, kantoi altaaseen ja sitten mentiin!

Sehän ui!

Ensin Eddie räpiköi jonkin aikaa, mutta alkoi sitten potkia jaloillaan ja rauhoittui uimaankin. Ohjaaja sanoi, että kunhan Eddie malttoi hetken keskittyä, löysi se oikean uintiasennon oikein hyvin, mutta välillä kyllä potki vähän heikosti takajaloilla ja kellui vaan pelastusliivien varassa.

Sitten pidettiin pieni tauko ja päästettiin muut koirat uimaan omalla vuorollaan. Seuraavalla kierroksella sujui jo vähän paremmin ja ohjaaja päästi koirasta irtikin hetkeksi ja siellä se pikkuinen potkiskeli hienosti menemään altaassa! Eddien kanssa tehtiin kolme uintikierrosta, ja kyllä se vikalla kierroksella alkoi jo vähän väsyä ja puuskutti hetken aikaa.

Siellä se menee! Ei tarvitse edes tukea yhtään!

Uintireissu sujui oikein hyvin ja kaikki koirat tuntuivat tykkäävän, vaikka ensin vähän jännittikin. Puolen tunnin uiminen vastaa kuulemma useamman tunnin umpihangessa tarpomista, joten etenkään ekalla kerralla ei saanut rasittaa koiria liiaksi. Pari viikko ainakin täytyy pitää taukoa seuraavaan kertaan, mutta eiköhän me jossain vaiheessa kokeilla uudestaankin!

Iloinen pieni uimari

Eddie uudessa kodissa

Tammikuun puolessa välissä saatiin vihdoin remontti valmiiksi ja päästiin muuttamaan uuteen kotiin. Tavarat pakattiin laatikoihin ja kuljetettiin uuteen asuntoon.

Edistä ei oikein ollut muuttoavuksi. Ei se jaksanut kantaa laatikoita ja olisi mieluummin karannut avonaisista ovista pihalle.

Uuteen kotiin Eddie sopeutui yllättävänkin nopeasti. Heti kun saatiin huonekalut ja matot paikoilleen, oli se kuin kotonaan eikä edes ensimmäisenä päivänä, kun jäi yksin kotiin, jäänyt haukkumaan oven taakse.

Uudessa kodissakin on hyvä nukkua matolla.

Takapihalle Eddie haluaisi mennä jatkuvasti ja osaa jo istua takaovella toiveikkaana odottamassa, että joku avaisi sille oven. Ei se yksinään kyllä pihalla viihdy vaan haluaa aina jonkun seuraksi. Tänään se varasti terassin lattialle pudonneen hanskani ja sitten oli pienellä koiralla kivaa juosta hanska suussa ympäri pihaa.

Hanskoja se on tykännyt varastaa ihan pennusta lähtien ja aina se on yhtä riemuissaan siitä.

Saaliistaan ylpeä hanskavaras

Lenkkimaastoihinkin ollaan saatu vähän vaihtelua. Vielä pitäisi etsiä joku kiva pitkä metsälenkki, missä Eddie pääsisi juoksemaan vapaana. Viime aikoina vapaanajuoksentelut on kyllä olleet vähissä, sillä ulkona on ollut niin vastustamattomia tyttökoirien hajuja, että sisälläkin on pitänyt vinkua vähän väliä surkeana eikä ruokakaan ole maistunut. Pelkäsin, että Edi saa ulkona jonkun vainun, unohtaa kaiken muun ja katoaa jonnekin eikä enää löydä takaisin, joten sai tyytyä hihnakävelyyn ja takapihalla juoksemiseen. Nyt vinkuminen on jo rauhoittunut, joten tänään käytiin läheisellä pellolla juoksemassa.

Eddien karvanlähtökin on taas alkanut. Toivoin, että se malttaisi odottaa tänä vuonna vähän pidempään, mutta pahasti näyttää taas siltä, että maaliskuun puoleen väliin mennessä kaikki pohjavilla on irronnut, samalla tavalla kuin aiempinakin vuosina. Erikoisnäyttelyssä on siis todennäköisesti esitettävänä komeaturkkisen japsin sijasta laiheliini kaljurotta. Kiva kiva.

Hyvää joulua!

Hyvää joulua ja rauhallista uutta vuotta! T: Tiina ja Eddie

Japsilenkkeilyä ja remonttia

Tänään käytiin pitkästä aikaa Eddien kanssa japsilenkillä. Paikalle tuli Eddien lisäksi Luna ja Panda sekä Eddien tämän vuotinen ihastus, Mitzu. Paikkana oli tällä kertaa Viikki, jossa ei pidetty koiria vapaana ollenkaan, vaan kierrettiin reilun tunnin hihnalenkki.

Luna ja Panda eivät lämmenneet Eddien tervehdysyrityksille, eikä kyllä Mitzukaan, mutta se ei estänyt Ediä yrittämästä. Eddie ei oikein mihinkään muuhun kiinnittänyt koko lenkin aikana huomiota, vinkui vain Mitzun perään.

Panda, Luna, Eddie ja Mitzu

 Lenkin jälkeen otettiin Gardenian portailla muutama poseerauskuva koko porukasta.

Panda ja Luna

Eddie ja Mitzu

Eddie vilkuilee vaivihkaa Mitzua

Japsilenkin jälkeen palattiin taas remontin pariin. Alla pari kuvaa, jotka on otettu aiemmin tänä syksynä ulkona takapihalla ja remontin keskellä. Remontti alkaa olla jo loppusuoralla, joten ehkä me ehditään japsilenkeille ja mätsäreihin ja näyttelyihin taas vähän useammin alkuvuodesta.

Eddie järsii puukalikkaa takapihalla.

Jukka ja Eddie iloitsevat onnistuneesta lattian laatoituksesta.

Muumilaaksosta päivää!

Aiemmin tällä viikolla töistä kotiin tullessa oli ovella vastassa varsin eri näköinen otus kuin yleensä. Koiran kuono oli turvonnut kaksinkertaiseksi. Eddien ylähuulet oli ehkä 3-4 cm paksut ja turvotusta oli leuan allakin. Naamaakin kutitti ja se hankasi kuonoaan tassullaan.

Normi-Eddie

Muumipeikko-Eddie

Vasemmalla on siis kuva Edistä normaalitilassa, oikealla kuono turvonneena. Kuvissa se ei kyllä näytä ehkä ihan niin turvonneelta kuin mitä se oli.

Kotona ei tietenkään ollut kyytabletteja, vaikka kaikkea muuta mahdollista löytyikin (note to self: päivitä lääkekaappi. Kolme vuotta sitten vanhaksi menneellä matolääkkeellä ei ehkä tee mitään, mutta kun varastoista kuitenkin löytyy lääkehiilestä ja tassusiteen tekotarpeista lähtien melkein kaikkea mahdollista, niin oisiko ehkä voinut joskus hankkia niitä kyytablettejakin..?). Turvonnut koira siis pakattiin autoon ja ajoin vanhemmilleni hakemaan kyytabletteja.

Kyytabletti siis saatiin nassuun ja tunnin päästä turvotus alkoi jo hieman laskea ja koirakin reipastua.

Vasen puoli oli enemmän turvoksissa.

Illalla kuono alkoi ehkä hieman turvota taas uudestaan, joten annoin uuden kyytabletin. Se laskikin nopeasti turvotusta, mutta sen jälkeen alkoivat silmäluomet turvota ja punoittaa ja Eddie hankasi silmiään kovasti. Yöllä se alkoi vielä oksentaa ja seuraavana päivänä oli mahakin sekaisin, vaikka kaikki turvotus olikin yön aikana laskenut.

Vähän vaisu se oli pari päivää, mutta nyt se alkaa olla jo oma itsensä taas, eikä naamakaan ole enää turvonnut uudestaan. Reaktion syy jäi mysteeriksi.

Koiranäyttelyitä ja remonttikiireitä

Muutama viikko sitten käväisimme Eddien kanssa tämän vuoden viimeisessä näyttelyssä Tuuloksen ryhmänäyttelyssä. Viime vuonna ilmoittautuneita japseja oli kolme, nyt viisi kertaa enemmän ja tuomarikin muuttui toiseksi kuin mitä ensin ilmoitettiin.

Tuomari oli tiukka ja antoi SA:n vain kahdelle koiralle. Eddielle tuloksena oli ERI ja avoimen luokan kakkossija.

Parkkihalli oli niin hämärä, ettei kovin montaa hyvää kuvaa saanut otettua.

Näyttelyn jälkeen kävimme kauppakeskuksen Mustissa ja mirrissä ostamassa Edille uuden sadetakin. Ajatuksena oli ostaa turkoosi takki, mutta niistä olivat sopivat koot loppuneet, joten päädyimme keltaiseen, joka sekin oli oikein nätti.

Naureskelin ensin vähän tuolle takin hupulle, mutta se osoittautui käytössä oikein hyväksi. Eddie ei ole ikinä oikein tykännyt siitä, että korvat kastuu, joten kovemmalla sateella se antaa hupun olla ulkona päässä tosi hyvin. Korvat pysyy kuivina ja jos Eddie jää kuuntelemaan jotain, se nostaa toisen tai molemmat korvat hupun etupuolelle hetkeksi ja taittaa ne sitten taas hupun sisään suojaan sateelta.

Ostosten jälkeen menimme koiravalokuvaajan kuvattavaksi. Eddie ei olisi millään malttanut seistä alustalla nätisti ja ilmeisesti joku tosi kiva tyttökoira oli jättänyt jälkensä kuvausalustan kankaaseen ja Eddie nuoleskeli mattoa kokoa ajan... Kun sitä kielsi nuolemasta mattoa ja sain sen nostamaan päänsä ylös, istahti se surkean näköisenä pää roikkuen alustalle eikä olisi millään poseerannut kameralle. Ihan siedettävä kuva saatiin silti aikaiseksi, vähän pöllähtänyt ilme sillä kyllä on ja turkki sekaisin sadetakkien sovittamisen jäljiltä.

Kuvaajana Marko Hokkanen

Muuten kaikki aika on kulunut uuden asunnon remonttia tehdessä. Eddie on usein mukana hetken aikaa, mutta sisällä on nyt niin pölyistä kaiken purkamisen ja hiomisen jäljiltä ja koneet pitävät kovaa meteliä, ettei sitä viitsi kovin pitkää aikaa pitää remontin keskellä. Se onkin ollut paljon äidilläni hoidossa. Välillä se toki pääsee uudelle takapihalle juoksemaan ja täytyy sen käydä remontin laatuakin varmistamassa silloin tällöin.

Jahas, mitäs täällä tehdään?

Laadunvalvontaa kosteussuojatöissä

Hyvältä näyttää!