Paistaa se päivä Bono-kasaankin (eli Vantaa KR 5.9.2015)

Synkin mielin lähdimme viime viikonloppuna aamulla Vantaan näyttelyyn. Edellisen näyttelyn masentavien arvostelujen jälkeen ei olisi kyllä yhtään huvittanut lähteä aamulla näyttelyyn, etenkin kun vettä tuli kaatamalla taivaan täydeltä.

Sade onneksi väheni ja lähes taukosi kehän ajaksi, joten onnistuin pitämään koirat lähes kuivina sadepuvuissa häkkien sisällä. Bonon kanssa junnuluokassa oli tällä kertaa kaksi muuta urosta ja Bono vähän riehaantui ja yritti sinkoilla niiden perään. Melko nätisti se kuitenkin oli ja sai kuin saikin ERIn ja kilpailuluokassa vieläpä SAn ja nappasi kakkossijan! Saatiin heti kehässä vaaleanpunainen SA-ruusuke, mikä olikin Bonon ensimmäinen virallisten luokkien ruusuke!

Eddien vuoro sitten heti Bonon perään. Lähistöllä oli ollut juoksuisia narttuja ja Eddie oli vähän pimahtanut jo ennen kehää. Se murahteli ja vinkui ja sinkoili joka suuntaan. Pöydällä seisoessa se havitteli makupaloja niin, että meinasi pudota pöydältä alas, onneksi kellahti minun suuntaani, niin sain sen napattua kiinni ja nostettua takaisin pöydälle. Maassa se pompahteli ja laukkasi, kun piti seistä, se tuli viereen istumaan. Ei siis oikein esiintyminen sujunut, tulokseksi tuli EH, mikä oli oikeinkin kelpo tulos siihen nähden, miten huonosti se esiintyi.

Paras uros -kehässä oli muistaakseni viisi urosta, joista yksi laitettiin lähes heti pois jatkosta ja toinen valiouros laitettiin neljänneksi ja toinen ykköseksi. Bonoa ja toista junnu-urosta, Lucaa, juoksutettiin varmaan 10 kierrosta ympäri kehää, välillä mentiin edestakaisin yksitellen ja sitten edestakaisin vierekkäin ja taas kehää ympäri. Kehäsihteeri kävi jo sanomassa tuomarillekin, että muistathan, että laitoit ne jo järjestykseen kilpailuluokassa. Ilmeisesti Bono liikkui PU-kehässä paljon paremmin kuin kilpailuluokassa ja tuomari tuli sanomaan minullekin pariin kertaan, että sehän liikkuu kuin eri koira ja mietti pitkään, vaihtaako junnujen järjestystä vai ei. Järjestys pysyi kuitenkin samana, joten Bonolle PU-luokan kolmossija ja varaserti! Ruusuketili on nyt siis avattu Bonollekin, joten päästiin ottamaan kotona ensimmäiset oikeat palkintokuvatkin Pontsukasta.

Kouvola KR 22.8.2015

Viime viikonloppuna oltiin molempien poikien kanssa Kouvolan koiranäyttelyssä. Pontsu oli junnuluokassa yhden toisen uroksen kanssa, Eddie ainokaisena avoimessa. Ruotsalaiset tuomarit ovat aina vähän arvoitus, mutta mentiin kokeilemaan, kun samalla saatiin taas yhdistetty koiranäyttely-mökkiviikonloppu.

Luca ja Bono

Bono

Tuomari mittasi kaikki koirat ja heti kävi selväksi, että tykkäsi pienistä koirista. Tässä vaiheessa sai jo sanoa hyvästit Eddien menestykselle. Bono vähän säikähti mittauslaitetta, kun se kolahti tuomaripöydän reunaan ennen mittausta, mutta nätisti seisoi pöydällä mittauksen ja muunkin arvostelun ajan. Harmikseni tuomari ei kummankaan pojan kohdalla kertonut mittauksen tulosta eikä sitä kirjattu ylös arvosteluunkaan.

Ponsu mittauksessa

Bonon esiintymiseen olen erittäin tyytyväinen. Se juoksi nätisti ja malttoi jopa ravata sievästi toisen junnu-uroksenkin perässä eikä loikkinut ja hyppinyt sen perään. Maassa tuomari seisotti pitkään ja aurinko porotti kuumasti, jolloin Bono alkoi selvästi väsyä ja välillä istahti, mutta kaiken kaikkiaan se oli tosi nätisti ja esiintyminen paranee kerta kerralta.

Jasåå, minkäslainen arvostelu tälle arvottaisiin?

Hieman kyllä petyin, kun tuloksena oli Bonolle H ihan oudolla arvostelulla. Kaksi kuukautta aiemmin Iitissä Bonolla oli vielä tummat silmät, nyt se olivatkin vaaleat. Hyvät korvat olivat vaihtuneet leveäasentoisiksi, hyvä rintakehä oli muuttunut kapeaksi, leveät takaliikkeet olivat muuttuneet ahtaiksi ja hyvä karva olikin nyt liian pehmeää.

Noh, Pontsu pääsi häkkiin murjottamaan (luuli ressukka, että H tarkoittaa huonoa), ja kehiin Edin kanssa.

Eddie mittauksessa. Tuomari naureskeli mittauksen tulokselle, mutta ei kertonut tulosta.

Edikin esiintyi ihan sievästi, mitä nyt kyllästyi seisomaan paikoillaan ja alkoi haroa etujaloillaan makupalaa kohti. Tuloksena EH, mutta ei sentään ihan niin kummallista arvostelua kuin Bonolla.

"Liian ilmava turkki". Taisi olla virhe harjata se ennen kehää?

Tässä Bonon mielipide näyttelystä

Jokunen näyttely meillä on tiedossa vielä syksylle, joten ei kai auta kuin lähteä leuka pystyssä kohti uusia pettymyksiä.

Bono ja Bonon vaaleat silmät

Eddie ja Eddien aivan liian pyöreät silmät

Onneksi mökillä on kuitenkin kivaa

Mökkimaraton

Heinäkuussa pojat pääsi taas mökkeilemään. Ensin oltiin koko porukka viikonloppu mökillä ja sen jälkeen koirat jäi sinne viikoksi hoitoon lomamatkamme ajan. Matkan jälkeen oltiin vielä pitkä viikonloppu mökillä, joten yhteensä pojat vietti yli kaksi viikkoa lähes pääasiassa mökillä, mikä oli pisin aika ikinä. Yleensä molemmat on jo normimökkiviikonlopun jäljiltä melkoisen väsyneitä, joten mökkimaratonin jälkeen ne ovatkin olleet sitten vieläkin väsyneempiä. Harvinaisen hiljaisia päiviä on siis ollut, kun molemmat koirat vaan nukkuu jossain.

Mökkimaratonin alussa vauhtia vielä riitti juoksenteluun normaaliin tapaan.

Ponsu hepuloi

Edikin lähtee välillä hepuloimaan mukaan

Kovassa juoksemisessa tuli välillä jano, joten etenkin Bono kävi hörppimässä vettä lätäköistä. Lapsukaisten mielestä on myös tosi kivaa aina juosta lätäkön poikki niin että kura roiskuu.

Bono juomatauolla

Kukkaispoika-Bono tykkäsi myös heittäytyä mahalleen makaamaan kukkien joukkoon sammaleelle.

Kukkais-Bono

Eddie menee mieluummin varjoon läähättämään.

Eddie

Bono

Matkamme aikana, ja muutenkin usein kun ollaan mökillä, pääsevät koirat veneeseen mukaan nostamaan ja laskemaan verkkoja. Eddie on aina ylväänä keulassa tähystämässä. Pieni Bono sai kuitenkin moitteita venekäyttäytymisestä, on kuulemma aivan liian sähläävä otus ja sinkoaa paikasta toiseen. Kuulostaa kyllä ihan Bonolta...

Eddie

Väliin pari maisemakuvaa.

Veneilyn lisäksi pojat olivat käyneet mm. kesätorilla ja maatilan pihalla katselemassa strutseja vanhempieni kanssa. Lomamatkamme jälkeen meno jatkui mökillä meidän kanssa. Käytiin marjassa ja sienessä koirien kanssa vaihtelevalla saaliilla. Koirat myös oppivat syömään mustikoita suoraan pensaasta!

Bono järsii

Välillä mökkitiellä juostessa koirat kisailivat kepeistä. Bono usein löysi jonkun kivan kepin jostain ja Eddie kävi välillä varastamassa sen itselleen. Eddie ei yleensä kuitenkaan jaksa kovin kauaa olla innostunut kepistä, joten pienen hetken jälkeen hylkäsi sen, jolloin Bono sai kepin taas itselleen. Bono kunnioittaa Ediä sen verran, ettei uskalla viedä siltä suusta mitään, mutta antaa Edin kyllä ottaa omansa. Ei niille mitään isoa riitaa onneksi ole ikinä mistään tullut. Välillä tuntui, että Bono ihan halusi Edin vievän siltä kepin, sillä jos Bono järsi keppiä maassa ja Edi juoksi ohi kiinnittämättä huomiota keppiin, hylkäsi Bono kepin ja lähti juoksemaan Edin perään. Hassut pojat.

Bono kerrankin vakavana...

...mutta ei pitkään!

Eddie rentoutuu

Mustikka- ja sienimetsällä ei juuri valokuvia tullut otettua, tai jos tuli, ei niissä näy juuri muuta kuin valkoinen karvakasa nenä maassa tai jo kääntyneenä johonkin toiseen suuntaan. Edi on jo ennen Bonon tuloa välillä metsässä vapaana ollessaan tehnyt pieniä retkiä ja kadonnut jonnekin, kun hetkeksi on silmä välttänyt. Tulee se kyllä suhteellisen pian takaisin kun huutelee. Nyt pojat teki retkiä kahdestaan ja pienen huuhtelun jälkeen loikkivat peräkanaa takaisin. Kiva nähdä, että ne tuntuu viihtyvän yhdessä ja juoksevat yhdessä, vaikka Edi onkin vähän jäyhä tosikko eikä aina ole kovin innostunut Bonon riehumisesta.

Eddie

Taas yksi keppituokio. Edi on vienyt Bonon kepin ja Bono kovasti haluaisi sen takaisin, mutta ei uskalla viedä.

Bono juoksee

Eddie komeana

Parin viikon mökkeilyn jäljiltä pojat ovat siis olleet tämän viikon melkoisen väsyneitä ja uni on maistunut. Sen lisäksi Bonoon iski heti kotiin päästyä sen ensimmäinen mahatauti ja pikkuinen on oksennellut ja maha ollut sekaisin. Edin kanssa se nyt olisi ihan normaalia, mutta Bono ei tähän asti ole sairastellut. Nyt alkaa kuitenkin jo helpottaa, suu on taas auki (Bonollahan on melkein aina suu auki, mutta huomattiin, että sairastelun aikana sen suu olikin kiinni ja ilme kovin vaisu) ja ulkoillakin jaksaa vähän pidempään ja ruoka taas maistuu.

Eddie juoksee

Kesäharrastuksia

Viikonloppuna käytiin Bonon kanssa turistiretkellä Tuusulan koiranäyttelyssä ja sen jälkeen japsilenkillä. Samalla piti kokeilla uutta kameraa. Ajateltiin, että Bonolle tekee hyvää käydä taas ihmisvilinässä ilman, että se itsekin joutuu kehään kopeloitavaksi.

Päivä oli tosi lämmin ja aurinkoinen. Bono väsähtää kuumalla ilmalla tosi herkästi, mutta kun oltiin vaan paikoillaan ja tarjottiin ahkerasti juotavaa, jaksoi se hyvin ja reippaana sen aikaa, kun seurasimme japsikehää.

Ponsu oli reipas ja olisi lähinnä halunnut mennä leikkimään muiden kanssa. Ei pientäkään jännitystä tai arastelua ja häntä pysyi reippaasti ylhäällä koko ajan, niin kuin se nyt yleensäkin on. Kai se sitten vaan oikeassa näyttelytilanteessa huomaa mun jännityksen ja alkaa siksi aristella.

Näyttelyn jälkeen suuntasime lähellä olevalle lammelle japsilenkille.

Bono tykkäsi kahlata lammessa, mutta uimaan ei sekään mene vapaaehtoisesti niin kuin ei Edikään.

Vedessä se silti viihtyi tosi hyvin, varmaan viilensi kivasti kuumana päivänä.

Kotona meidän takapihan nurmikko alkaa pihauudistuksen jäljiltä vihdoin olla hyvässä kunnossa, joten koiratkin ovat päässeet omalle pihalle juoksemaan pitkästä aikaa.

Eddie leikkiii nallella

Bono leikkii krokettipallolla

Kuvakulma vääristää, Edi näyttää ihan miniltä Bonoon verrattuna!

Mökkeilyä ja palkintohyllyn täyttöä

Kesän ensimmäisen mökkireissun yhteydessä käytiin molempien koirien kanssa Iitin ryhmiksessä ennen näyttelyiden kesätaukoa. Tai kesätauko tuli oikeastaan vahingossa, koska unohdin ilmoittautua ajoissa heinäkuun näyttelyihin. Mökkireissukin oli koirille oikeastaan jo toinen, koska ne olivat siellä pari viikkoa sitten hoidossa Tukholman reissumme ajan.

Kovin suurin odotuksin ei lähdetty ryhmikseen. Urosten kova taso oli tiedossa jo etukäteen + suomalainen tuomari, joilla Eddie ei kovinkaan usein ole menestynyt. Bono on ihan ohkaisessa kesäturkissa ja sen kanssa näyttelytreenit ovat viime aikoina jääneet vähiin. Onneksi kuitenkin oli luvattu tähän mennessä kesän lämpimin aurinkoinen päivä, joten hyvillä mielin lähdimme viettämään kesäpäivää ryhmikseen.

Järjestelyt pelasivat Iitissä ja ihmiset olivat iloisia. Päivä oli tosi aurinkoinen ja lämmin, mutta koirat tuntuivat olevan ihan hyvissä voimissa. Eddie kaahotti tapansa mukaan, Bono makoili varjoisassa häkissään.

Bonon kanssa junnuluokassa oli yksi toinen koira, joka sai kai liikkeiden takia arvosteluksi H:n, joten vähän jännitti miten meidän vinkurajalka pärjää. Lisäksi se on viime aikoina haukkunut taas kaikille vieraille ihmisille eivätkä näyttelyt ole senkään takia oikein sujuneet. Ponsu yllättikin positiivisesti, tervehti reippaasti tuomaria, juoksi häntä ylhäällä ja oli pöydälläkin todella nätisti eikä aristanut tuomaria ollenkaan. Tulokseksi Bonon ensimmäinen ERI ja luokkavoitto! Erityisen ylpeä olen sen käytöksestä ja arvostelussakin oli maininta "hyvä luonne".

Eddie taas vähän kaahotti kehässä. En tiedä yrittikö se pyrkiä tyttökoiran vai kehän laidalla odottavien Jukan ja Bonon luo, mutta juoksemisesta ei meinannut tulla yhtään mitään, ja tuomari juoksuttikin meitä kolmeen kertaa edestakaisin vähän eri suuntiin ennen kuin oli tyytyväinen. Pöydällä ja maassa seistessä Eddie on nykyään (köh, lähes 6 vuoden ja 25 näyttelyn kokemuksella) tasaisen varma, joten siinä ei taaskaan mitään isompia ongelmia. Tuomari mietti pitkään Eddien ja toisena luokassa olevan Ässän (Lady Snowhite Adam) välillä, mutta ykköspaikka meni tällä kertaa Ässälle. Paras uros -kisassa ei yllätyksekseni ollutkaan sitten kuin Ässä ja Eddie ja järjestys pysyi samana, joten Eddielle tuli PU-kisan kakkossija ja varaserti. Tosi kiva päivä oli Iitissä ja hyvillä mielin hieno vaaleansininen ruusuke taskussa lähdettiin takaisin mökille loppuviikonlopuksi.

Mökillä otettiin palkintokuva Eddiestä. Jotta Bono ei tuntisi oloaan huonommaksi, yritin ottaa siitäkin kuvia laiturilla, mutta tämä alla oleva on ainoa, minkä sain siitä napattua. Se yrittää aina tulla nuolemaan kameraa, jos yrittää ottaa samalla tasolla sen kanssa kuvaa.

Näyttelyn lisäksi ohjelmaan kuului grillausta, jonka aikana Eddie tapansa mukaan kauhoi vettä tassullaan ja haukkui. Bonokin kävi välillä katselemassa järveä, mutta ei ymmärtänyt, mikä siinä Ediä niin kiehtoo.

Lisäksi käytiin kävelyllä mökkitiellä, jossa koirat pääsivät juoksemaan lauantaina niin kovaa kuin vain jaksoivat. Sunnuntaina ne eivät enää jakseneet juosta vaan tyytyivät käymään pikaisesti pissalla ja nukkuivat loppupäivän sisällä. Lisäksi hyttysiä oli niin kovasti, ettei juuri viitsinyt pysähtyä ottamaan kuvia. Koiriakin hyttyset kiusasivat, Eddiellä on iso paukama kuonossa ja eilen silmäkulma ihan veressä, kun oli todennäköisesti tassullaan pyyhkinyt naamaansa juuri kun siinä oli istunut verentäyteinen hyttynen.

Pieni veneretkikin tehtiin, käytiin veneellä kylän kioskilla jätskillä. Bono ei vielä ole ihan yhtä hyvä venekoira kuin Eddie, joten veneilytreenit jatkuvat joku toinen viikonloppu.

Koiraharrastuksia ja -juhlia

Muutama viikko sitten käytiin taas koirien kanssa uimassa. Tai taas ja taas, Eddien kanssa ollaan kerran käyty aiemmin pari vuotta sitten ja Bono viime kesänä ihan vauvana mökillä pulikoi järvessä, mutta ei sitä ehkä uimiseksi voinut sanoa. Joka tapauksessa, varasimme Edille ja Bonolle yhdessä kahden kaverikoiran kanssa uintivuoron uudistettuun koirakylpylään muutama viikko sitten.

Edihän aiemmalla kerralla uimalassa ui ensimmäistä kertaa ikinä ja sen meno oli alkuun aika räpiköintiä. Viime kesänä se mökillä kuitenkin tajusi uimisen idean ja ihan itsekin innoissaan teki pikkuisia uimalenkkejä. Nyt kylpylässä se hieman arasteli ramppia, mutta kun uimaohjaaja ohjasi Eddien veteen, oli kiva huomata, miten hyvä uimatekniikka sillä jo on, vaikka ei montaa kertaa ihan oikeasti ole uinutkaan!

Eddie pysyi hienosti selkä suorana uintiasennossa, minkä parhaiten näkee siitä, että häntä näkyy ja pysyy kuivana.

Kolmen kierroksen jälkeen se alkoi selvästi väsyä, joten se riitti Edille tällä kertaa, mutta tuntui se tykkäävän.

No, Bonon vuoro sitten. Viime kesänä ihan naperona mökillä se kyllä uiskenteli vauhdilla Eddien perässä rannassa, mutta mistään uintitekniikasta ei voinut puhuakaan. Pontsu loiskutteli etujaloillaan menemään niin, että koko koira oli ihan märkänä. Sama meno jatkui nyt kylpylässäkin. Koko koira on ihan pystyssä, takamus jossain syvällä veden alla ja etujalat polskivat niin, että Bonon pääkin oli ihan kokonaan märkänä!

Kun pää kastui, alkoi Bono riiputtaa korviaan sivuilla, joten se näytti ihan menninkäiseltä.

Sinnikkäästi pikkuinen silti räpiköi allasta ympäri eikä juurikaan yrittänyt reunoja pitkin ylös, joten ei kai sillä ihan hirveää voinut olla.

Toinenkin uintireissu olisi suunnitelmissa vielä tälle keväälle, joten saa nähdä, parantuuko Ponsun uintityyli yhtä nopeasti kuin Eddien.

Kotona otettiin uintireissun jälkeen vielä poseerauskuvat koirista. Eddiellä alkaa taas jonkin verran olla turkkia viime syksyn karvanlähdön jälkeen, ja Bono oli toistaiseksi täysimmässä turkissaan, sen karvanlähtö alkoi nimittäin muutama päivä ennen uintireissua.

Eddie 5 v 7 kk

Bono 11 kk

Uintireissun jälkeen seuraavana viikonloppuna oli tiedossa Lahden KV-koiranäyttely, johon olin ilmoittanut molemmat koirat. Bono oli ensin junnuluokassa nyt toista kertaa. En ymmärrä mikä jännitys Bonolle iskee aina näyttelykehässä, kun se muuten joka paikassa on aina niin kauhean reipas, mutta nytkin se vähän jännitti alkuun tuomaria ja ehkä sen takia kiskoi hieman hihnassa, kun juostiin. Juostessaan Bono välillä heittää takajalkojaan sivuille ja ilmeisesti nytkin teki niin, sillä siitä tuomari puhui paljon ja liikkeiden takia tulokseksi tuli Bonolle EH. Muuten tuomari kyllä tykkäsi Bonosta ja sanoi sen olevan rakenteeltaan ja ulkonäöltään hyvä eikä oikein keksinyt syytä, miksi se heittää jalkojaan niin kuin heittää. Pöydällä Bono oli alkujännityksen jälkeen kuitenkin nätisti, mikä oli kiva juttu.

Eddien vuoro sitten! Minulla ei Eddien suhteen ollut ihmeempiä menestystoiveita, kun japseja oli ilmoitettu näyttelyyn yli 20 ja mukana oli monta menestynyttä koiraa. Ennen kehää sain vielä vertavuotavat haavat sormiini, kun makupaloina olleet keitetyt sydämenpalat olivatkin Eddien mielestä aivan vastustamattoman hyviä ja se nappasi makupalan sormistani niin nopeasti, että etusormeni jäi sen etuhampaiden väliin. Siispä piti juosta vielä ennen kehää hakemaan paperia, etten sotkisi valkoista turkkia vereen ja paperituppo sormissa sitten juoksin kehään Eddien kanssa.

Avoimessa luokassa oli kaksi urosta ja Eddie nappasi ykkössijan saaden ERIn ja vielä SAn, joten jäätiin odottamaan jatkokehiä. PU-kehässä ei tullut sijoitusta, mutta neljä ensimmäistä urosta olivat kaikki valioita, joten Eddie pääsi kahden muun koiran kanssa kisaamaan sertistä. Ja sertihän sieltä tulikin!

Romanialainen tuomari Anca Giura oli kyllä tosi mukava, eikä pelkästään sen takia, että antoi Edille sertin. Bonostakin se selitti kovasti kaikkea ja mietti pitkään se niitä jalkojen liikkeitä ja sanoi toivovansa, että se liike vielä korjaantuu. Ja usein Bono mielestäni käveleekin ihan normaalin näköisesti, mutta etenkin vetäessään ja jonnekin päin singotessaan jotenkin kulkee oudosti. Eddien iän kuullessaan tuomari ihmetteli kovasti, että miten yli 5-vuotias koira on vielä avoimessa luokassa ja sanoi, ettei näe syytä siihen. Sertin jaon jälkeen tuomari tuli vielä onnittelemaan, sanoi olevansa iloinen, että serti meni Edille ja toivotti onnea pikaiseen kolmannen sertin metsästykseen! :) Kaiken kaikkiaan oikein kiva näyttely ja Eddie kyllä teki parhaansakin!

Pari viikkoa sertijuhlista olikin tiedossa vielä yhdet juhlat, nimittäin meidän vauvan 1-vuotissynttärit! Aika on mennyt niin nopeasti, vastahan jännitettiin kotona, että syntyykö pentuja tarpeeksi ja riittäisikö niistä yksi meille. Ja nyt se otus täyttää jo vuoden!

Tällainen napero Bono oli 5 viikkoa vanhana

Pontsu on ollut ainakin Eddieen verrattuna tosi helppo koira. Mitään isompia tuhoja se ei ole saanut aikaiseksi (mitä nyt pehmolelut ja pedit se tuhoaa edelleen) ja sisäsiistiksikin oppi lähes itsestään. Toki kesä ja oma piha auttoivat suunnattomasti. Eddien kanssahan asuttiin sen pentuaika kerrostalossa ja oli vielä tosi luminen ja kylmä talvi.

Bono n. 4 kk

Sama hymyilevä ilme ja heiluva häntä Bonolla on edelleen ihan niin kuin pentuna, kun se meille tuli. Aika pentuhan se vielä on, tykkää edelleen kiusata Ediä ja puree sitä korvasta ja riehuvassa käytöksessäkin olisi aika lailla parannettavaa, mutta ehkä se siitä. Hyvää 1-vuotissyntymäpäivää Bono!

Bono 1 v.