Koiraharrastuksia ja -juhlia

Muutama viikko sitten käytiin taas koirien kanssa uimassa. Tai taas ja taas, Eddien kanssa ollaan kerran käyty aiemmin pari vuotta sitten ja Bono viime kesänä ihan vauvana mökillä pulikoi järvessä, mutta ei sitä ehkä uimiseksi voinut sanoa. Joka tapauksessa, varasimme Edille ja Bonolle yhdessä kahden kaverikoiran kanssa uintivuoron uudistettuun koirakylpylään muutama viikko sitten.

Edihän aiemmalla kerralla uimalassa ui ensimmäistä kertaa ikinä ja sen meno oli alkuun aika räpiköintiä. Viime kesänä se mökillä kuitenkin tajusi uimisen idean ja ihan itsekin innoissaan teki pikkuisia uimalenkkejä. Nyt kylpylässä se hieman arasteli ramppia, mutta kun uimaohjaaja ohjasi Eddien veteen, oli kiva huomata, miten hyvä uimatekniikka sillä jo on, vaikka ei montaa kertaa ihan oikeasti ole uinutkaan!

Eddie pysyi hienosti selkä suorana uintiasennossa, minkä parhaiten näkee siitä, että häntä näkyy ja pysyy kuivana.

Kolmen kierroksen jälkeen se alkoi selvästi väsyä, joten se riitti Edille tällä kertaa, mutta tuntui se tykkäävän.

No, Bonon vuoro sitten. Viime kesänä ihan naperona mökillä se kyllä uiskenteli vauhdilla Eddien perässä rannassa, mutta mistään uintitekniikasta ei voinut puhuakaan. Pontsu loiskutteli etujaloillaan menemään niin, että koko koira oli ihan märkänä. Sama meno jatkui nyt kylpylässäkin. Koko koira on ihan pystyssä, takamus jossain syvällä veden alla ja etujalat polskivat niin, että Bonon pääkin oli ihan kokonaan märkänä!

Kun pää kastui, alkoi Bono riiputtaa korviaan sivuilla, joten se näytti ihan menninkäiseltä.

Sinnikkäästi pikkuinen silti räpiköi allasta ympäri eikä juurikaan yrittänyt reunoja pitkin ylös, joten ei kai sillä ihan hirveää voinut olla.

Toinenkin uintireissu olisi suunnitelmissa vielä tälle keväälle, joten saa nähdä, parantuuko Ponsun uintityyli yhtä nopeasti kuin Eddien.

Kotona otettiin uintireissun jälkeen vielä poseerauskuvat koirista. Eddiellä alkaa taas jonkin verran olla turkkia viime syksyn karvanlähdön jälkeen, ja Bono oli toistaiseksi täysimmässä turkissaan, sen karvanlähtö alkoi nimittäin muutama päivä ennen uintireissua.

Eddie 5 v 7 kk

Bono 11 kk

Uintireissun jälkeen seuraavana viikonloppuna oli tiedossa Lahden KV-koiranäyttely, johon olin ilmoittanut molemmat koirat. Bono oli ensin junnuluokassa nyt toista kertaa. En ymmärrä mikä jännitys Bonolle iskee aina näyttelykehässä, kun se muuten joka paikassa on aina niin kauhean reipas, mutta nytkin se vähän jännitti alkuun tuomaria ja ehkä sen takia kiskoi hieman hihnassa, kun juostiin. Juostessaan Bono välillä heittää takajalkojaan sivuille ja ilmeisesti nytkin teki niin, sillä siitä tuomari puhui paljon ja liikkeiden takia tulokseksi tuli Bonolle EH. Muuten tuomari kyllä tykkäsi Bonosta ja sanoi sen olevan rakenteeltaan ja ulkonäöltään hyvä eikä oikein keksinyt syytä, miksi se heittää jalkojaan niin kuin heittää. Pöydällä Bono oli alkujännityksen jälkeen kuitenkin nätisti, mikä oli kiva juttu.

Eddien vuoro sitten! Minulla ei Eddien suhteen ollut ihmeempiä menestystoiveita, kun japseja oli ilmoitettu näyttelyyn yli 20 ja mukana oli monta menestynyttä koiraa. Ennen kehää sain vielä vertavuotavat haavat sormiini, kun makupaloina olleet keitetyt sydämenpalat olivatkin Eddien mielestä aivan vastustamattoman hyviä ja se nappasi makupalan sormistani niin nopeasti, että etusormeni jäi sen etuhampaiden väliin. Siispä piti juosta vielä ennen kehää hakemaan paperia, etten sotkisi valkoista turkkia vereen ja paperituppo sormissa sitten juoksin kehään Eddien kanssa.

Avoimessa luokassa oli kaksi urosta ja Eddie nappasi ykkössijan saaden ERIn ja vielä SAn, joten jäätiin odottamaan jatkokehiä. PU-kehässä ei tullut sijoitusta, mutta neljä ensimmäistä urosta olivat kaikki valioita, joten Eddie pääsi kahden muun koiran kanssa kisaamaan sertistä. Ja sertihän sieltä tulikin!

Romanialainen tuomari Anca Giura oli kyllä tosi mukava, eikä pelkästään sen takia, että antoi Edille sertin. Bonostakin se selitti kovasti kaikkea ja mietti pitkään se niitä jalkojen liikkeitä ja sanoi toivovansa, että se liike vielä korjaantuu. Ja usein Bono mielestäni käveleekin ihan normaalin näköisesti, mutta etenkin vetäessään ja jonnekin päin singotessaan jotenkin kulkee oudosti. Eddien iän kuullessaan tuomari ihmetteli kovasti, että miten yli 5-vuotias koira on vielä avoimessa luokassa ja sanoi, ettei näe syytä siihen. Sertin jaon jälkeen tuomari tuli vielä onnittelemaan, sanoi olevansa iloinen, että serti meni Edille ja toivotti onnea pikaiseen kolmannen sertin metsästykseen! :) Kaiken kaikkiaan oikein kiva näyttely ja Eddie kyllä teki parhaansakin!

Pari viikkoa sertijuhlista olikin tiedossa vielä yhdet juhlat, nimittäin meidän vauvan 1-vuotissynttärit! Aika on mennyt niin nopeasti, vastahan jännitettiin kotona, että syntyykö pentuja tarpeeksi ja riittäisikö niistä yksi meille. Ja nyt se otus täyttää jo vuoden!

Tällainen napero Bono oli 5 viikkoa vanhana

Pontsu on ollut ainakin Eddieen verrattuna tosi helppo koira. Mitään isompia tuhoja se ei ole saanut aikaiseksi (mitä nyt pehmolelut ja pedit se tuhoaa edelleen) ja sisäsiistiksikin oppi lähes itsestään. Toki kesä ja oma piha auttoivat suunnattomasti. Eddien kanssahan asuttiin sen pentuaika kerrostalossa ja oli vielä tosi luminen ja kylmä talvi.

Bono n. 4 kk

Sama hymyilevä ilme ja heiluva häntä Bonolla on edelleen ihan niin kuin pentuna, kun se meille tuli. Aika pentuhan se vielä on, tykkää edelleen kiusata Ediä ja puree sitä korvasta ja riehuvassa käytöksessäkin olisi aika lailla parannettavaa, mutta ehkä se siitä. Hyvää 1-vuotissyntymäpäivää Bono!

Bono 1 v.