Kesäharrastuksia

Viikonloppuna käytiin Bonon kanssa turistiretkellä Tuusulan koiranäyttelyssä ja sen jälkeen japsilenkillä. Samalla piti kokeilla uutta kameraa. Ajateltiin, että Bonolle tekee hyvää käydä taas ihmisvilinässä ilman, että se itsekin joutuu kehään kopeloitavaksi.

Päivä oli tosi lämmin ja aurinkoinen. Bono väsähtää kuumalla ilmalla tosi herkästi, mutta kun oltiin vaan paikoillaan ja tarjottiin ahkerasti juotavaa, jaksoi se hyvin ja reippaana sen aikaa, kun seurasimme japsikehää.

Ponsu oli reipas ja olisi lähinnä halunnut mennä leikkimään muiden kanssa. Ei pientäkään jännitystä tai arastelua ja häntä pysyi reippaasti ylhäällä koko ajan, niin kuin se nyt yleensäkin on. Kai se sitten vaan oikeassa näyttelytilanteessa huomaa mun jännityksen ja alkaa siksi aristella.

Näyttelyn jälkeen suuntasime lähellä olevalle lammelle japsilenkille.

Bono tykkäsi kahlata lammessa, mutta uimaan ei sekään mene vapaaehtoisesti niin kuin ei Edikään.

Vedessä se silti viihtyi tosi hyvin, varmaan viilensi kivasti kuumana päivänä.

Kotona meidän takapihan nurmikko alkaa pihauudistuksen jäljiltä vihdoin olla hyvässä kunnossa, joten koiratkin ovat päässeet omalle pihalle juoksemaan pitkästä aikaa.

Eddie leikkiii nallella

Bono leikkii krokettipallolla

Kuvakulma vääristää, Edi näyttää ihan miniltä Bonoon verrattuna!

Mökkeilyä ja palkintohyllyn täyttöä

Kesän ensimmäisen mökkireissun yhteydessä käytiin molempien koirien kanssa Iitin ryhmiksessä ennen näyttelyiden kesätaukoa. Tai kesätauko tuli oikeastaan vahingossa, koska unohdin ilmoittautua ajoissa heinäkuun näyttelyihin. Mökkireissukin oli koirille oikeastaan jo toinen, koska ne olivat siellä pari viikkoa sitten hoidossa Tukholman reissumme ajan.

Kovin suurin odotuksin ei lähdetty ryhmikseen. Urosten kova taso oli tiedossa jo etukäteen + suomalainen tuomari, joilla Eddie ei kovinkaan usein ole menestynyt. Bono on ihan ohkaisessa kesäturkissa ja sen kanssa näyttelytreenit ovat viime aikoina jääneet vähiin. Onneksi kuitenkin oli luvattu tähän mennessä kesän lämpimin aurinkoinen päivä, joten hyvillä mielin lähdimme viettämään kesäpäivää ryhmikseen.

Järjestelyt pelasivat Iitissä ja ihmiset olivat iloisia. Päivä oli tosi aurinkoinen ja lämmin, mutta koirat tuntuivat olevan ihan hyvissä voimissa. Eddie kaahotti tapansa mukaan, Bono makoili varjoisassa häkissään.

Bonon kanssa junnuluokassa oli yksi toinen koira, joka sai kai liikkeiden takia arvosteluksi H:n, joten vähän jännitti miten meidän vinkurajalka pärjää. Lisäksi se on viime aikoina haukkunut taas kaikille vieraille ihmisille eivätkä näyttelyt ole senkään takia oikein sujuneet. Ponsu yllättikin positiivisesti, tervehti reippaasti tuomaria, juoksi häntä ylhäällä ja oli pöydälläkin todella nätisti eikä aristanut tuomaria ollenkaan. Tulokseksi Bonon ensimmäinen ERI ja luokkavoitto! Erityisen ylpeä olen sen käytöksestä ja arvostelussakin oli maininta "hyvä luonne".

Eddie taas vähän kaahotti kehässä. En tiedä yrittikö se pyrkiä tyttökoiran vai kehän laidalla odottavien Jukan ja Bonon luo, mutta juoksemisesta ei meinannut tulla yhtään mitään, ja tuomari juoksuttikin meitä kolmeen kertaa edestakaisin vähän eri suuntiin ennen kuin oli tyytyväinen. Pöydällä ja maassa seistessä Eddie on nykyään (köh, lähes 6 vuoden ja 25 näyttelyn kokemuksella) tasaisen varma, joten siinä ei taaskaan mitään isompia ongelmia. Tuomari mietti pitkään Eddien ja toisena luokassa olevan Ässän (Lady Snowhite Adam) välillä, mutta ykköspaikka meni tällä kertaa Ässälle. Paras uros -kisassa ei yllätyksekseni ollutkaan sitten kuin Ässä ja Eddie ja järjestys pysyi samana, joten Eddielle tuli PU-kisan kakkossija ja varaserti. Tosi kiva päivä oli Iitissä ja hyvillä mielin hieno vaaleansininen ruusuke taskussa lähdettiin takaisin mökille loppuviikonlopuksi.

Mökillä otettiin palkintokuva Eddiestä. Jotta Bono ei tuntisi oloaan huonommaksi, yritin ottaa siitäkin kuvia laiturilla, mutta tämä alla oleva on ainoa, minkä sain siitä napattua. Se yrittää aina tulla nuolemaan kameraa, jos yrittää ottaa samalla tasolla sen kanssa kuvaa.

Näyttelyn lisäksi ohjelmaan kuului grillausta, jonka aikana Eddie tapansa mukaan kauhoi vettä tassullaan ja haukkui. Bonokin kävi välillä katselemassa järveä, mutta ei ymmärtänyt, mikä siinä Ediä niin kiehtoo.

Lisäksi käytiin kävelyllä mökkitiellä, jossa koirat pääsivät juoksemaan lauantaina niin kovaa kuin vain jaksoivat. Sunnuntaina ne eivät enää jakseneet juosta vaan tyytyivät käymään pikaisesti pissalla ja nukkuivat loppupäivän sisällä. Lisäksi hyttysiä oli niin kovasti, ettei juuri viitsinyt pysähtyä ottamaan kuvia. Koiriakin hyttyset kiusasivat, Eddiellä on iso paukama kuonossa ja eilen silmäkulma ihan veressä, kun oli todennäköisesti tassullaan pyyhkinyt naamaansa juuri kun siinä oli istunut verentäyteinen hyttynen.

Pieni veneretkikin tehtiin, käytiin veneellä kylän kioskilla jätskillä. Bono ei vielä ole ihan yhtä hyvä venekoira kuin Eddie, joten veneilytreenit jatkuvat joku toinen viikonloppu.

Koiraharrastuksia ja -juhlia

Muutama viikko sitten käytiin taas koirien kanssa uimassa. Tai taas ja taas, Eddien kanssa ollaan kerran käyty aiemmin pari vuotta sitten ja Bono viime kesänä ihan vauvana mökillä pulikoi järvessä, mutta ei sitä ehkä uimiseksi voinut sanoa. Joka tapauksessa, varasimme Edille ja Bonolle yhdessä kahden kaverikoiran kanssa uintivuoron uudistettuun koirakylpylään muutama viikko sitten.

Edihän aiemmalla kerralla uimalassa ui ensimmäistä kertaa ikinä ja sen meno oli alkuun aika räpiköintiä. Viime kesänä se mökillä kuitenkin tajusi uimisen idean ja ihan itsekin innoissaan teki pikkuisia uimalenkkejä. Nyt kylpylässä se hieman arasteli ramppia, mutta kun uimaohjaaja ohjasi Eddien veteen, oli kiva huomata, miten hyvä uimatekniikka sillä jo on, vaikka ei montaa kertaa ihan oikeasti ole uinutkaan!

Eddie pysyi hienosti selkä suorana uintiasennossa, minkä parhaiten näkee siitä, että häntä näkyy ja pysyy kuivana.

Kolmen kierroksen jälkeen se alkoi selvästi väsyä, joten se riitti Edille tällä kertaa, mutta tuntui se tykkäävän.

No, Bonon vuoro sitten. Viime kesänä ihan naperona mökillä se kyllä uiskenteli vauhdilla Eddien perässä rannassa, mutta mistään uintitekniikasta ei voinut puhuakaan. Pontsu loiskutteli etujaloillaan menemään niin, että koko koira oli ihan märkänä. Sama meno jatkui nyt kylpylässäkin. Koko koira on ihan pystyssä, takamus jossain syvällä veden alla ja etujalat polskivat niin, että Bonon pääkin oli ihan kokonaan märkänä!

Kun pää kastui, alkoi Bono riiputtaa korviaan sivuilla, joten se näytti ihan menninkäiseltä.

Sinnikkäästi pikkuinen silti räpiköi allasta ympäri eikä juurikaan yrittänyt reunoja pitkin ylös, joten ei kai sillä ihan hirveää voinut olla.

Toinenkin uintireissu olisi suunnitelmissa vielä tälle keväälle, joten saa nähdä, parantuuko Ponsun uintityyli yhtä nopeasti kuin Eddien.

Kotona otettiin uintireissun jälkeen vielä poseerauskuvat koirista. Eddiellä alkaa taas jonkin verran olla turkkia viime syksyn karvanlähdön jälkeen, ja Bono oli toistaiseksi täysimmässä turkissaan, sen karvanlähtö alkoi nimittäin muutama päivä ennen uintireissua.

Eddie 5 v 7 kk

Bono 11 kk

Uintireissun jälkeen seuraavana viikonloppuna oli tiedossa Lahden KV-koiranäyttely, johon olin ilmoittanut molemmat koirat. Bono oli ensin junnuluokassa nyt toista kertaa. En ymmärrä mikä jännitys Bonolle iskee aina näyttelykehässä, kun se muuten joka paikassa on aina niin kauhean reipas, mutta nytkin se vähän jännitti alkuun tuomaria ja ehkä sen takia kiskoi hieman hihnassa, kun juostiin. Juostessaan Bono välillä heittää takajalkojaan sivuille ja ilmeisesti nytkin teki niin, sillä siitä tuomari puhui paljon ja liikkeiden takia tulokseksi tuli Bonolle EH. Muuten tuomari kyllä tykkäsi Bonosta ja sanoi sen olevan rakenteeltaan ja ulkonäöltään hyvä eikä oikein keksinyt syytä, miksi se heittää jalkojaan niin kuin heittää. Pöydällä Bono oli alkujännityksen jälkeen kuitenkin nätisti, mikä oli kiva juttu.

Eddien vuoro sitten! Minulla ei Eddien suhteen ollut ihmeempiä menestystoiveita, kun japseja oli ilmoitettu näyttelyyn yli 20 ja mukana oli monta menestynyttä koiraa. Ennen kehää sain vielä vertavuotavat haavat sormiini, kun makupaloina olleet keitetyt sydämenpalat olivatkin Eddien mielestä aivan vastustamattoman hyviä ja se nappasi makupalan sormistani niin nopeasti, että etusormeni jäi sen etuhampaiden väliin. Siispä piti juosta vielä ennen kehää hakemaan paperia, etten sotkisi valkoista turkkia vereen ja paperituppo sormissa sitten juoksin kehään Eddien kanssa.

Avoimessa luokassa oli kaksi urosta ja Eddie nappasi ykkössijan saaden ERIn ja vielä SAn, joten jäätiin odottamaan jatkokehiä. PU-kehässä ei tullut sijoitusta, mutta neljä ensimmäistä urosta olivat kaikki valioita, joten Eddie pääsi kahden muun koiran kanssa kisaamaan sertistä. Ja sertihän sieltä tulikin!

Romanialainen tuomari Anca Giura oli kyllä tosi mukava, eikä pelkästään sen takia, että antoi Edille sertin. Bonostakin se selitti kovasti kaikkea ja mietti pitkään se niitä jalkojen liikkeitä ja sanoi toivovansa, että se liike vielä korjaantuu. Ja usein Bono mielestäni käveleekin ihan normaalin näköisesti, mutta etenkin vetäessään ja jonnekin päin singotessaan jotenkin kulkee oudosti. Eddien iän kuullessaan tuomari ihmetteli kovasti, että miten yli 5-vuotias koira on vielä avoimessa luokassa ja sanoi, ettei näe syytä siihen. Sertin jaon jälkeen tuomari tuli vielä onnittelemaan, sanoi olevansa iloinen, että serti meni Edille ja toivotti onnea pikaiseen kolmannen sertin metsästykseen! :) Kaiken kaikkiaan oikein kiva näyttely ja Eddie kyllä teki parhaansakin!

Pari viikkoa sertijuhlista olikin tiedossa vielä yhdet juhlat, nimittäin meidän vauvan 1-vuotissynttärit! Aika on mennyt niin nopeasti, vastahan jännitettiin kotona, että syntyykö pentuja tarpeeksi ja riittäisikö niistä yksi meille. Ja nyt se otus täyttää jo vuoden!

Tällainen napero Bono oli 5 viikkoa vanhana

Pontsu on ollut ainakin Eddieen verrattuna tosi helppo koira. Mitään isompia tuhoja se ei ole saanut aikaiseksi (mitä nyt pehmolelut ja pedit se tuhoaa edelleen) ja sisäsiistiksikin oppi lähes itsestään. Toki kesä ja oma piha auttoivat suunnattomasti. Eddien kanssahan asuttiin sen pentuaika kerrostalossa ja oli vielä tosi luminen ja kylmä talvi.

Bono n. 4 kk

Sama hymyilevä ilme ja heiluva häntä Bonolla on edelleen ihan niin kuin pentuna, kun se meille tuli. Aika pentuhan se vielä on, tykkää edelleen kiusata Ediä ja puree sitä korvasta ja riehuvassa käytöksessäkin olisi aika lailla parannettavaa, mutta ehkä se siitä. Hyvää 1-vuotissyntymäpäivää Bono!

Bono 1 v.

Talviulkoilua vol 2

Pari viikkoa sitten oli tämän talven yksi harvoista kauniista talvipäivistä, joten oltiin taas koirien kanssa lähipellolla juoksemassa. Kuviakin oli kiva ottaa, kun kerrankin oli aurinkoista.

Ponsu juoksee

Pojat pääsee kyllä päivittäin meidän pienelle takapihallekin juoksemaan, mutta ei se tietysti voita juoksemista isolla pellolla vapaana.

Ponsu

Eddie kesäturkissaan. Milloinkohan sille oikein kasvaa karva takaisin?!

Bodmund ja Edmund

Eddien kanssa käytiin ennen paljon lähinnä metsälenkeillä, joissa se pääsi juoksemaan vapaana ja pellolla vain harvoin. Kahden koiran kanssa kuitenkin pelto tuntuu kivemmalta paikalta etenkin, jos ulkoiluttaa yksin molempia, sillä pellolla varmasti näkee hyvin, tuleeko muita koiria lähelle vai ei. Metsäpoluillakin toki edelleen käydään, mutta joko niin, että koirat on hihnassa tai on kaksi ulkoiluttajaa niin, että koirat saa nopeammin takaisin hihnaan, jos joku yllättäen tuleekin vastaan. Metsäpoluilla lisäksi menee maastopyöriä tosi paljon ja ne ei juuri väistä tai edes hiljennä vaikka koira olisikin edessä. Sitäpaitsi pellolla saa parempia kuvia!

Ponsuhepuli

Eddie ylväänä edessä, Ponsu hepuloi taustalla

Voi tuota Eddien onnetonta turkkia...

Yleensä pellolla Bono hepuloi ja juoksee päättömänä edestakaisin, Eddie jolkottelee rauhallisemmin ja haistelee kaikkea. Joskus Bono yrittää haastaa Ediä mukaan leikkimään ja välillä Eddie lähteekin mukaan juoksemaan tai sitten se hermostuu ja alkaa komentaa Bonoa ja juoksee haukkuen sen perässä. Bonolle kelpaa kyllä molemmat, siitä on kivaa, kun Eddie juoksee sen perässä, vaikka juoksisikin haukkuen ja komentaen.

Bono lentää

Nyt on taas ollut lämpimämpi ja vettäkin sataa välillä, joten lähipelto on ihan mutavelliä. Hieman kauempana oleva pelto on suht hyvässä kunnossa vielä ja siellä käytiinkin taas tänään aamupäivällä. Sää on tosin niin ankea ja harmaa, ettei juuri huvita kameraa kantaa mukana ulkona.

"Vuotavasilmäinen" Bono. No siis vuotaahan toi toinen silmä joo vähän...

Eddie vakavana. Bono on jotenkin paljon valokuvauksellisempi. Eddien ilme menee aina vakavaksi, kun kameran ottaa esiin.

Vähän hymyilyttää Ediäkin

Eddie juoksee

ja Eddie loikkii

Talviulkoilua

Parin viime viikon ajan meidän lähipeltomme on ollut sellaisessa kunnossa, että siinä on ollut hyvä pitää koiria vapaana. Tallattuja polkuja pellolla ei tänä talvena ole ollut, mutta se haittaa lähinnä koirien perässä tarpovaa omistajaa, ei niinkään koiria.

Siellä ne menee.

Kiva kun tiet on pysyneet lumisina, vaikka suojakelejä on välillä ollutkin, niin koiria ei juurikaan ole tarvinnut pestä ulkoilujen jälkeen. Toivottavasti kevät tulisi vasta myöhään. Maalis- ja huhtikuu on aina niin ankeita kuukausia, jos ei ole lunta yhtään. Kaikkialla on harmaata ja rumaa ja likaista ja koirat on ihan rapaisia jatkuvasti. Lunta saisi olla maaliskuun loppuun asti ja kevät tulla parissa viikossa niin, ettei kuraisia kelejä ehtisi olla yhtään.

Sieltä ne tulee.

Pontsukin alkaa olla kiinnostunut tyttökoirien hajuista ulkona. Se kulkee nenä maassa ja kiskoo välillä hulluna jonnekin pissalaikulle. Nyt alkuvuodesta meidän lähellä on selvästi ollut joku hemaiseva tyttökoira, sillä Eddie vinkui ovella melkeinpä yötä päivää melkein parin viikon ajan tammikuussa. Bono kävi välillä ihmettelemässä Ediä, varmaan mietti, että mitä tuokin metelöi eikä anna nukkua.

Siellä ne taas menee.

Pontsu pääsi tämän vuoden alussa eroon pentuaitauksestaan. Todettiin, että vaikka se rikkoo kaikki lelut ja pehmustetut pedit sekunneissa, ei se järsi mitään muuta tai syö seiniä, puuovia, lasikuitutapettia ja rapattua seinää niin kuin Eddie aikoinaan. Pentuaitaus siirrettiin siis autotalliin ja sen tilalle otettiin käyttöön koiraportti, jonka avulla Bono rajataan yksinollessaan makuuhuoneeseen ihan vaan varmuuden vuoksi. Eddien kanssa ne tulee tällä hetkellä oikein hyvin toimeen, Eddie nyt on vähän jäyhä tosikko, mutta kyllä ne välillä hetken aikaa leikkiikin keskenään.

Eddie tulee. Bono jäi jonnekin.

Bonon kiva koirakansalainen -kurssi alkoi tällä viikolla. Tarkoituksena olisi tuolle kurssista kertovalle välilehdelle kertoa Bonon kurssista vähän samalla tavalla kuin silloin aikoinaan tein Eddien kurssista. Kurssi on siis sama ja samalla koirakoululla kuin Eddienkin kurssi, mutta ohjaaja on eri, joten todennäköisesti vähän eri järjestyksessä tehdään juttuja, mutta pääpiirteissään kurssin sisällön pitäisi olla samanlainen.

Yritin ottaa Edistä kuvaa, mutta Bono tuli eteen photobombaamaan.

Seuraava näyttely meillä on maaliskuussa Lahdessa, ilmoitin sinne lopulta molemmat koirat, kun en osannut päättää, kumman ilmoittaisin. Voi olla, että kummallakaan ei ole karvaa siinä vaiheessa ollenkaan, mutta pitää ottaa harjoituksen kannalta, vaikka menestystä ei tulisikaan.