Kevättä rinnassa

Lumet on jo aika kivasti sulanut, joten ajattelin, että vapaapäivänä olisi kiva käydä metsässä juoksentelemassa ja ottaa samalla muutama keväinen kuva. Ilma oli kuitenkin ankea ja harmaa, metsä oli loskainen ja täynnä risuja, havunneulasia ja kaadettuja puita hakkuiden jäljiltä. Tuo metsäläntti oli aiemmin tosi kiva, pieniä polkuja meni ristiin rastiin ja vaikka alue ei kauhean iso olekaan, pääsi koiran hyvin juoksemaan ympäriinsä. Talvellakin siellä pääsi ihan hyvin liikkumaan, kun muut koiranulkoiluttajat talloivat polkuja lumeen. Nyt talven ja puunkaadon jäljiltä polkuja ei näy missään, vaikka lunta ei ihan hirveästi enää olekaan. Isoja oksia, risuja ja kantoja on joka puolella, ja koko ajan saa varoa, ettei kompastu mihinkään. Maassa olevat kuusenoksatkin tarttuvat tosi kätevästi koiran turkkiin kiinni ja niitä raahautuu aina puoli metsää mukana.

Eilinen agility vaati veronsa ja Eddie ei ollut ihan kauhean innostunut vapaana juoksentelusta tänään, haisteli vaan ja jolkotteli rauhallisesti ympäriinsä, kun yritin ottaa siitä edustavaa kuvaa. Eilen meni agilitytreenit taas oikein hyvin. Pikkukoira oli intoa täynnä, malttamattomana hyppeli ja haukateli sen aikaa kentän sivussa, että saatiin rata kasattua valmiiksi, ja kun sen vuoro tuli, syöksähteli se esteeltä toiselle. Mentiin pitkästä aikaa pussia, ja sekin meni tosi hyvin! Sporttikoirahallin pussi on paljon kevyempi kuin Purinan vastaava, eikä Eddiellä ollut sen kanssa oikeastaan mitään ongelmaa, vaikka Purinan pussia se ei ole suostunut menemään kuin kerran niin, että pussin loppuosa on kokonaan maassa. Hyppyjenkään kanssa ei ollut mitään ongelmaa, vaan kaikki meni ihan loistavasti. Ohjauksessa mulle edelleen tulee jatkuvasti virheitä, minkä takia koirakin hämmentyy, mutta ehkä se siitä.

Silmät kiinni ja pissalle.

Agilitya

Eddien agilityura alkoi viime vuoden kesällä, kun osallistuttiin koirakoulun järjestämälle pentuagilitykurssille. Kurssi kesti muistaakseni neljä tai viisi kertaa, ja tarkoituksena oli kertoa agilitystä, sen säännöistä ja eri esteistä ja tutustua eri esteisiin ja käydä ne kertaalleen läpi. Varsinaisesti esteitä ei opetettu koirille, vaan näytettiin lähinnä, että katsopas, tässä on hyppyeste, sitä voisi olla kiva hyppiä. Eddie oli kurssilla kaikkia esteitä kohtaan ensin vähän epäluuloinen, niin kuin se oikeastaan aina on ollut ja vaati pentuna pitkään totuttelua mm. erilaisiin portaisiin, mutta kun se kerran pääsi esteen kunnialla läpi, tajusi se, ettei se niin vaikeaa ollutkaan, ja seuraavat kerran meni paljon helpommin. Toisaalta se toimii myös toisinpäin, eli kun joku este ei kerran olekaan kiva, ei se ole kiva myöskään jatkossa, vaan taas täytyy opettaa se este uudestaan.

Viime syksynä saatiin paikka (entisen) opiskelupaikan koirakerhon agilityn alkeisryhmästä, ja siellä ollaan nyt käyty lähes viikoittain. Viime syksy opeteltiin yksittäisiä esteitä ja tänä keväänä olemme keskittyneet esteiden suorittamisen lisäksi ohjaamiseen ja kaikenlaisiin ohjauskuvioihin.

Putket ja hyppyesteet oli pitkään Eddien lemppareita ja se juoksenteli niitä läpi ihan pyytämättäkin. Sitten se jossain vaiheessa kolautti jalkansa esteen rimaan, rima putosi alas, ja sen jälkeen kaikki hypyt olivat pitkään sen mielestä ihan kamalia. Putketkin alkoivat mennä huonommin sen jälkeen, kun aloimme harjoitella pussia. Pussia Eddie ei edelleenkään mene, tosin ei sitä olla harjoiteltukaan pitkään aikaan, mutta putket onneksi sujuu taas ihan hyvin. Hyppyihinkin on tullut paljon parempi hyppytekniikka, kun pitkään hypittiin vaan ihan matalia pikkuesteitä, ja nyt 35 cm menevät aina aivan loistavasti, ja 40 ja 45 cm sujuvat paljon paremmin kuin ennen.

Eddie ei ole kaikista miellyttämisenhaluisin pieni koira, vaan sen motivoinnissa ja oikean palkkauksen löytämisessä on ollut omat vaikeutensa. Se ei myöskään lähtökohtaisesti ole niin innostunut agilitystä, että se itse aina innolla menisi esteitä, vaan se vaatii yleensä, ja etenkin alkuvaiheessa vaati aina, jonkun kannustuksen, jotta se suorittaisi esteet. Se ei ole ahne, joten mikä tahansa ruoka ei palkaksi kelpaa, eikä se välttämättä leluista innostu aina niin paljoa, että lelu olisi tarpeeksi hyvä palkka. Parhaimmaksi palkaksi on nyt osoittautunut nakit ja juusto, mielellään vielä niin, että kun agilitytreenit on iltaisin, niin en anna Eddielle iltaruokaa ollenkaan ja käytän se vain nopeasti ulkona ennen treenejä, jotta sillä olisi virtaa ja intoa juosta. Nakin eteen se nykyään tekee onneksi melkein mitä vain, ja se ja tietty palkintokippo, johon makupalat laitetaan, toimii agilityssä tosi hyvin. Välillä kippo toimii vähän liiankin hyvin ja jos Eddie näkee kipon jossain, se ryntää heti ensimmäisen esteen jälkeen kipolle katsomaan, saisiko se jo palkan, vai täytyykö ihan oikeasti mennä muutkin esteet läpi ennen palkan saamista.

Tänään oltiin taas treeneissä ja Eddie meni pienen radankin oikein hienosti! Omassa ohjauksessa on vielä paljonkin toivomisen varaa, ja ohjausvirheisiin ne radat sitten töksähtävätkin, kun joko en vaan osaa ohjata koiraa oikein tai vahingossa ohjaan sen ihan eri esteelle kuin mihin oli tarkoitus.

Loppuun vielä vuodenvaihteessa Purinalla otettuja kuvia.

Keppejä aloitettiin harjoittelemaan tukiverkkojen avulla.

Koira vähän turhan ylhäällä, pitäisi olla molemmat etutassut maassa...

Pönttöpää

Muutama viikko sitten Eddie sai jostain nirhauman toiseen etutassuunsa varpaiden yläpuolelle ja alkoi nuolla sitä. Karvaa alkoi lähteä ja iho punertui, joten suurempien tuhojen välttämiseksi Eddie sai kaulurin päähänsä muutaman päivän ajaksi, jotta iho pääsisi paranemaan kunnolla.

Yliarvioin Eddien pään koon aika reilusti, joten ensimmäinen kauluri oli vähän turhan suuri. Kauluri masensi kovasti eikä se päässä voinut tehdä muuta kuin kyhjöttää surkean näköisenä, vingahdella ja tuijottaa syyttävästi.

Pienmpi kauluri oli parempi, ei sekään kovin kiva ollut, mutta liikkumaan pääsi paremmin ja vähän jo naurattikin.

Sukkaviritelmääkin koitettiin, mutta jos kotona ei ollut vahtimassa, lähti sukka heti jalasta ja päätyi riepoteltavaksi leluksi.

Pari päivää nuolemisen estoa ja jalan puhdistusta onneksi riitti. Tassun iho parani eikä typerää pönttöä tarvinnut pitää enää kaulassa.

Kuvia Pitkäkoskelta

Muutama kuva viime viikonlopun Pitkäkosken retkeltä.

Menikö sinne joku?

Välillä piti sinkoilla

Töitä ja terveystuloksia

Eddie oli eilen ensimmäistä kertaa töissä mukana, koska illalla oli menoa ja se olisi muuten joutunut olemaan melkein koko päivän yksin. Aamulla käytin sen ulkona ja se jäi olkkariin makoilemaan, niin kuin aina, kun se tietää jäävänsä kotiin. Kun valjaat otettiinkin uudestaan esiin, se innostui valtavasti ja hyppi ja pyöri ja haukahteli innoissaan, kun pääsi sittenkin mukaan.

Töissä sujui ihan hyvin, vaikka pelkäsin etukäteen, että se vingahtelee ja haukkuu koko päivän uudessa paikassa. Aamupäivän se niin vähän tekikin, mutta iltapäivällä, kun oli enemmän porukkaa, oli sillä myös enemmän seuraa ja alkoi myös väsyä ja tottua uuteen paikkaan ja se rauhoittui ja malttoi vähän nukkuakin. Työkaverit syöttivät sille kahvihuoneessa kinkkua ja kananpaloja, joten kaipa se viihtyi ihan hyvin.

Iltapäivällä saatiin tehtyä Eddielle virallinen polvitarkastus, joka oli ollut suunnitelmissa viime syksystä lähtien. Tuloksena odotetusti 0/0, eli molemmat polvet ovat polvilumpion sijoiltaanmenon suhteen normaalit. Vasen polvi Eddiellä on aina ollut hieman löysempi kuin oikea ja polvilumpio on vähän liikuteltavissa, mutta ei kuitenkaan tipahda pois uraltaan, eli nollaksi sekin meni. Samalla tuli tarkistettua mikrosirukin ensimmäistä kertaa, hyvin toimi ja numerokin vastasi rekisteripapereiden numeroa, joten ihan oikea koira minulla näköjään on.

Iltapäivällä, kun päästiin takaisin kotiin, pientä koiraa taas väsytti kovasti rankan työpäivän jälkeen. Se painui heti nukkumaan ja todennäköisesti nukkui rauhassa kotona koko illan, kun olin poissa. Sen verran unisena se ainakin tuli haukotellen ja venytellen vastaan, kun tulin illalla kotiin, että uni varmasti oli maistunut.

Eddien oma sivu koiranetistä löytyy täältä. Tamilan Xiomara-Xoy "Eddie"

Ulkoilupäivä

Tietokoneen hajoamisen ja huollon vuoksi blogin päivittäminen on jäänyt, koska miniläppärille en viitsi ladata kuvia kamerasta.

Käytiin tänään iltapäivällä Pitkäkoskella retkellä hauvelin kanssa. Metsäpolkuja pitkin oli kiva juoksennella ja käytiin Paloheinän pellon reunassakin katselemassa hiihtäjiä. Eddie sinkoili ympärniinsä, vaikka pitikin pitää se hihnassa ja se väsähtikin aika lailla lenkin loppupuolella. Eddien väsyminen ilmenee kahdella eri tavalla, joko se alkaa sinkoilla joka suuntaan ja yrittää lähteä kaiken perään ja haukkuu lenkkeilijät, autot yms, tai sitten se alkaa hidastella, jää pitkäksi aikaa haistelemaan kaikkea ja haluaa mennä kierimään ja piehtaroimaan lumihankeen tai kesällä pitkään heinikkoon.

Päiväunien jälkeen oltiin vielä pitkällä iltakävelyllä Pohjois-Haagassa. Harjoiteltiin kontaktin ottoa kävelyteillä ja samalla vähän näyttelyseisomista. Eddie jää nykyään aika nätisti aina seisomaan, aiemmin perusasento oli aina istuminen. Pitkäperjantaina aloitetaan tämän vuoden näyttelykausi Lahden KV-näyttelyssä, ja täytyy toivoa, että harjoittelusta olisi ollut hyötyä ja Eddie malttaisi oikeasti seisoa paikoillaan, eikä menisi istumaan jatkuvasti.

Iltalenkin jälkeen ruoka maistui pienelle koiralle. Tai ei se nyt niin pieni enää ole. Eddie on aina ollut vähän huono syömään, mutta viime aikoina ruoka on maittanut taas paremmin, ja se on lihonutkin ja muutenkin rotevoitunut. Kaulapanta jäi pieneksi, ja ostin sille viikko sitten olleilta hevosmessuilta uuden, ja valjaitakin piti vähän säätää suuremmiksi. Korkeutta se nyt tuskin on enää pitkään aikaan kasvanut, mutta turkkia on tullut lisää. Varsinkin harjauksen jälkeen se näyttää suorastaan lihavalta, vaikka lihava se nyt ei missään vaiheessa ole ikinä ollut. Hyvä vaan, ettei ole niin laiha rimpula kuin mitä se oli vielä viime vuonna.

Metsäretkellä

Viikonloppuna käytiin Eddien kanssa läheisessä metsässä juoksentelemassa. Metsästä oli kaadettu paljon puita, joten oksia ja puunrunkoja oli joka puolella.

Mennään jo!

Muitakin koiria oli käynyt paikalla aiemmin ja niiden jäljet piti nuuskia tarkkaan.

Reviiri piti tietysti merkata omakseen ja koipi nousi vähän väliä.

Sitten potkittiin takajaloilla.

Ja taas uusi merkkaus.