Kevätretkeilyä ja agilitya

Viikonloppuna käytiin koiran kanssa Seurasaaressa kevätretkellä.

Kanadanhanhet olivat myös löytäneet paikalle.

Eddie pääsi taas talven jälkeen kahlaamaan veteen. Se paineli suoraan rantaan ja mereen ja alkoi kauhoa tassullaan vettä. Hanhia ja joutsenia se vähän ihmetteli, mutta ei kuitenkaan yrittänyt lähteä niiden perään.

Meri oli vielä jäässä.

Innostuin viime viikolla tilaamaan Edille kaksi agilityn hyppyestettä, niin päästäisiin taas kokeilemaan, miten agility sujuisi. Esteet saapuivatkin eilen ja niitä oli tietysti heti päästävä kokeilemaan. Lisäksi haettiin varastosta pari vuotta sitten ostamani putki, niin saatiin oikein pieni ratakin aikaiseksi pihalle.

Vanha palkkakuppikin löytyi ja yllätyksekseni Eddie muisti heti, että palkkakupille tulee juosta, vaikka viimeisistä agilitytreeneistä meillä alkaa olla aikaa jo pari vuotta. Eddie muisti palkkakupin niin hyvin, että yritti taas juosta suoraan kupille lähtökäskyn jälkeen eikä olisi mennyt niitä esteitä siinä välissä ollenkaan... Samaahan se teki aina treeneissäkin, joka ikinen kerta sen oli ennen rataa kerran yritettävä juosta suoraan kupille, ja vasta toisella kertaa meni okeasti ne esteetkin.

Aloitettiin yksittäisistä esteistä, ensin vaan yksi hyppy ja palkka. Sitten pelkkä putki ja palkka. Nopeasti tuo taas tajusi kaiken ja pian hyppi esteitä kuin vanha tekijä ja tuntui ihan innostuvankin asiasta.

Pieni este-este-putki-este-este -rata sujui lopulta oikein hyvin, ja vähän alkoi jo harmittaa, etten samalla kertaa tilannut hyppyesteitä enempää, ja rengaskin oisi ollut kiva, ja toinen putki ja ehkä pussi ja ja... No, ehkä me pärjätään noilla hetken aikaa. Jollekin kurssille täytyy kyllä taas mennä jossain vaiheessa, niin itsellekin muistuisi mieleen taas miten koiraa tulee ohjata paremmin.

Mätsärikausi avattu!

Tämän vuoden mätsärikauden avasimme tänään Viikissä. Oikeastaan jo pari viikkoa sitten kävimme mätsärissä samassa paikassa, mutta silloin päädyimme vain hengaamaan paikalla ja syömään makkaraa, koska ilmoittautumisjonot olivat niin pitkät, etten jaksanut jonottaa ja odottaa tuntikausia omaa vuoroa... Tänään väkeä oli vähemmän paikalla, joten osallistuttiin ihan kilpailuunkin.

Koira seisoo hassusti. Etujalat edessä ja takajalat takana.

Edille paikoillaan oleminen ja odottaminen on aina vaikenta, joten siihen mätsärit on oikein hyvää harjoitusta. Ressukka on aina niin tohkeissaan joka paikassa, joten se ei taaskaan olisi millään malttanut olla aloillaan.

Käveltiin ennen kehien alkua Viikin peltojen ympäri, niin Eddie sai purettua ylimääräisen energiansa. Kärsivällisyys ja keskittymiskyky sillä edelleen on tosiaan se parin sekunnin luokkaa, joten mätsäripaikalla sen pieni pää taas pyöri joka suuntaan ja etenkin tyttökoirat saivat vienoa vingahtelua osakseen.

Vauveli-Eddie. Hieno kaulapuuhka irtosi karvanlähdön myötä, joten Eddie näyttää taas ihan pennulta ja korvatkin jotenkin suhteettoman suurilta...

Kun Eddie kyllästyy, se alkaa haukahdella ja komentaa, että voitaisko nyt tehdä jotain eikä vaan seisoskella. Ihan nätisti se loppujen lopuksi kuitenkin oli ja ennen kehää seisomisharjoittelut meni oikein hyvin ja tyyppi jaksoi jopa seisoa nätisti paikoillaan. Kannatti siis käydä aiemmin tällä viikolla seisoskelemassa näyttelyhihnan kanssa ja juoksemassa ympyrää lähikentällä!

-"Shh, et hauku siinä!" -"No mut jos vähän kuitenkin haukkuisin!"

Kehässäkin Eddie oli yllättävänkin nätisti. Välillä se nyt toki nuuski maata, mutta ravasi kuitenkin eikä pysähdellyt jonkun hajun perään, niin kuin se joskus on tehnyt.

Tuomari oli mukava, kopeloi koko koiran kunnolla läpi ja katsoi hampaat. Eddie seisoi nätisti pöydällä.

Tuloksena punainen nauha, mutta ryhmäkehässä ei sijoitusta enää tullut. Olin kuitenkin oikein tyytyväinen, Eddie malttoi seistä nätisti kehässä ja pysyi aika hyvin paikoillaan seisomassa, vaikka vierellä olikin muita koiria ja muut juoksivat sen ohi. Liikkeetkin sujuivat ihan hyvin, ne ovat olleet se suurin ongelma näyttelyissä, kun ei tuo malta juosta rauhallisesti vaan sinkoaa joka suuntaan. Ehkä pari mätsäriä olisi vielä suunnitelmissa toukokuun aikana ennen virallista koitosta. Seuraavana virallisena näyttelynä meillä on Helsingin KV, johon on ilmoitettu 10 japsia, ja heti seuraavana viikonloppuna japsierkkari.

Punaisten ryhmäkehää

Eddie hiihtokoulussa

Oltiin jo pitkään puhuttu, että pitäisi kokeilla Eddien kanssa hiihtämistä, kun se tykkää juostakin. Pieni epäilys on kyllä ollut, että tulisiko hiihtämisestä yhtään mitään, kun se juostessakin välillä yhtäkkiä hyppää tien sivuun ja pysähtyy pissalle tai haistelemaan jotain. No, pari viikkoa sitten päätettiin vihdoin kokeilla, miten hiihtäminen oikeasti sujuisi.

Alkuun Eddie vähän ihmetteli suksia eikä olisi tajunnut, että sen pitää kulkea edellä, mutta aika pian se ymmärsi homman idean.

Yllättävän kovaa tuommoinen pienikin koira vetää etenkin, kun sai suksilla potkittua alkuun vauhtia. Tasapaino oli tosin välillä kadoksissa.

Eddie aina väsähtää kaiken uuden opettelussa tosi nopeasti, joten välillä sen piti päästä kierimään lumikinokseen.

Sitten taas jatkettiin.

Kovin pitkää matkaa ei Eddien kanssa hiihdetty, mutta ihan hyvin päästiin alkuun kuitenkin. Nyt alkaa lumet jo olla jonkin verran sulaneet, joten ehkä tälle talvelle ei hiihtoreissuja enää tule, mutta ensi vuonna sitten uudestaan!

Pääsiäisen japsilenkki

Maaliskuun ekalle japsilenkille ei päästy Edin kanssa mukaan, mutta muutkin olivat onneksi innokkaita lähtemään myös ekstralenkille, joten pitkäperjantaina suuntasimme taas Espoon Tremanskärriin. Mukana oli Edin lisäksi Luna ja Panda, Martti sekä toinen Luna.

Toinen Luna

Etukäteen vähän pelkäsin, miten Eddie aikoo käyttäytyä, kun viimeksi se otti yhteen molempien mukana olleiden poikien kanssa.

Eddie

Toinen Luna

Metsässä olikin hiihtolatuja, joten kovin pitkää lenkkiä ei saatu tehtyä, mutta käveltiin metsäpolkuja pitkin jonkin aikaa. Eddie oli taas palavasti rakastunut toiseen Lunaan ja roikkui sen perässä koko ajan. Martti sen sijaan viihtyi Pandan ja Lunan kanssa.

Luna

Eddie

Kerran Edin oli pakko mennä uhittelemaan Martille, kun pojat sattuivat kapealle polulle samaan kohtaan. Martti ei kuitenkaan lähtenyt haastamaan Ediä ja Edikin tyytyi vaan pitelemään Marttia aloillaan ja murisemaan eivätkä ne mitään oikeaa tappelua saaneet aikaiseksi. Kai se on vaan poikien uhittelua ja valtataistelua. Ja toivottavasti sekin jää pois kokonaan, jos ne enemmen taas näkevät toisiaan. Ennen viime lenkkiä Edi oli niin pitkään ollut ainoana poikana eikä se muualla oikein poikakoiria tapaa, niin ehkä se ei vaan oikein osaa suhtautua muihin uroksiin. Ehjin nahoin siis selvittiin.

Luna

Luna sinkoaa

Luna

Toista Lunaa eivät Eddien rakkaudentunnustukset olisi voineet vähempää kiinnostaa. Se keskittyi tekemään kaikkea muuta eikä vilkaissutkaan Edin suuntaan, vaikka Eddie yritti kyllä kaikkensa saadakseen Lunan huomion.

Toinen Luna ja Eddie

Panda

Panda

Martti

Martti

Eddie

Parkkipaikalla Martti ja Luna innostuivat vielä leikkimään keskenään.

Martti ja Luna

Toinen Luna

Koko porukka

Kevät saapuu!

Eddien blogi on näköjään pitänyt pientä hiljaiseloa alkuvuoden. Blogger alkoi valittaa kuvien liian suuresta määrästä, joten piti etsiä uusi tapa lisätä tänne kuvia. Muutenkaan mitään erityistä ei tammikuun näyttelyn jälkeen ole tapahtunut, joten eipä ole ollut mitään kirjoitettavaakaan.

Helmikuun japsilenkillä oltiin taas Helsingin koirametsässä.

Eddie ja toinen Luna

Edin ja tuttujen tyttökoirien lisäksi paikalla oli pitkästä aikaa kaksi muuta urosta, ja Edi päätti alkaa ärsyttäväksi ja kävi uhittelemassa sekä Martille että uudelle Yuki-japsille. Puolet lenkistä kuluikin sitten hihnan päässä, kun ei kerran osannut käyttäytyä.

Panda haukkuu

Lenkin loppupuolella päästin Edin taas irti hihnasta ja jokin taisi mennä tuon luupään päähänkin jopa perille, ja se oli ihan nätisti loppuajan, kunnes taas parkkipaikalla joku vieras, nuori uroskoira tuli liian lähelle ja Edin piti räyhätä sille.

Tämäkö kiltin näköinen naali muka ärisee muille?!

Aiemmin Eddie tuli ihan hyvin muiden kanssa toimeen ja vaikka joku ärisikin sille, ei se juuri välittänyt, ihmetteli ja vinkui vaan, että miksi tuo toinen pitää tuollaista ääntä. Nyt se kai sitten alkaa olla jo niin aikuinen, ettei se useinkaan siedä muita uroksia, etenkään, jos toinen uros on vähänkään uhkaava ja tulee liian lähelle. Eddie on mielestäni aina ollut hieman epävarma muiden koirien kanssa, mutta niin kauan, kun toinen on nätisti, on Edikin ollut. Nykyään kuitenkin se selvästi eniten ärisee sellaisille, joiden ulkonäkö on jotenkin liian itsevarma ja uhkaava, tai joiden hengitys tuhisee ja rohisee niin, että Eddie luulee, että ne murisee. Toivottavasti japsilenkeillä pystyttäisiin käymään kuitenkin jatkossakin, vaikka muita uroksia olisikin mukana.

Pari viikkoa sitten käytiin taas pitkästä aikaa Otaniemessä viikonloppukävelyllä Edin ja Jukan kanssa. Päivä oli tosi aurinkoinen, vaikka tuulikin kovasti. Muita kävelijöitä ei kumma kyllä ollut juurikaan liikkeellä, joten Eddie pääsi taas juoksemaan vapaasti suuren osan lenkistä.

Sinkoilua Otaniemessä

Edin kanssa juoksemisessakin on taas ollut parin viikon tauko lumisateiden ja muuten vaan huonojen kelien (ja oman laiskuuden) takia. Kaipa ensi viikolla voisi taas ryhdistäytyä ja käydä juoksemassa sen kanssa. Syksyllä päästiin juoksemisessa jo ihan hyvin alkuun (kesällä siis vasta aloin kunnolla juosta Edin kanssa). Sitten alkutalvesta tuli parin kuukauden tauko, kunnes taas nyt alkuvuodesta päästiin uudestaan juoksemaan, kun ostin nastalenkkarit, jotka oli kyllä tosi hyvä ostos.

Eddie on aina niin hassu, kun ollaan lähdössä juoksulenkille. Se tunnistaa jo sisällä varusteista, että on juoksulenkki tiedossa. Ulkona ensin kävellään hetken matkaa ja se tosi äkkiä tekee tarpeensa ja sitten kiskoo hulluna hihnassa ja haukkuu innostuneena kaikelle. Kun sitten oikeesti lähdetään juoksemaan, se vetää korvat luimuun taakse ja laukkaa innoissaan ihan täysiä (tai niin täysiä kuin minä sen perässä pystyn juoksemaan). Parin kilsan jälkeen vauhti hieman rauhoittuu, ja kyllä se edelleenkin välillä pysähtyy pissalle nopeasti, mutta tosi hyvin ja nätisti sen kanssa pystyy nykyään juoksemaan. "Juostaan" -käskyllä sen usein jopa saa jatkamaan juosten matkaa, jos huomaan, että se meinaa pysähtyä haistelemaan jotain. Joskus toki joku tyttökoiran pissaläikkä nyt vaan on niin vastustamaton, että siihen on pakko yrittää pysähtyä hetkeksi.

Edihän on aina innostunut kaikesta kovaa menevästä ja pyörille ja lenkkeilijöille haukkumisen kanssa saa edelleen tehdä töitä, mutta tuntuu, että juostessa sitä ihan ärsyttää se, jos joku menee kovempaa kuin se itse. Jos joku menee sen ohi (oli se sitten auto tai mikä tahansa), alkaa Edi taas kiskomaan kauheasti ja yrittää päästä itse taas ohi. En tiedä, pitäisikö siitä sitä kieltää, kun periaatteessa juostessa kai sen olisi hyväkin vetää jonkin verran.

Jollekin koirakurssillekin olisi tarkoitus osallistua taas keväällä jossain vaiheessa, mutta en tiedä vielä, mille. Vaihtoehtoina tällä hetkellä ovat näyttelyharjoittelukurssi, hihnakäytöskurssi ja temppukurssi, jolla opetellaan kaikenlaisia pieniä temppuja. Hihnakäytöskurssi nyt varmaan olisi järkevin, mutta siellä varmaan on aika samoja asioita kuin kiva koirakansalainen -kurssilla, joten joku muukin olisi kiva vaihteeksi. Agilityakin olisi kiva taas pitkästä aikaa kokeilla, tosin en tiedä, olisiko Eddie yhtään sen innostuneempi siitä kuin aiemminkaan.

Eddien karvanlähtöaikakin on taas alkanut, aika lailla samaan aikaan kuin viime vuonnakin. Eilen sai taas harjata irti ison kasan karvaa. Tänään aamulla pesin ja föönasin koiran pikaisesti, mutta nyt illalla taas tuntui, että jäljelle jäänyt pohjavilla alkaa ns. paakkuuntua ja silloin se yleensä lähtee pian irti. Onneksi tuon karva lähtee lähinnä harjaamalla eikä leviä pitkin kämppää joka puolelle. Kohta on koira taas ihan ohkainen ja hoikka, kun kaikki karva lähtee aina kerralla irti. Kesää ja lämpimiä säitä odotellaan siis!